Jääkiekon nuorten MM-kilpailujen kaikkien aikojen suomalaiselle pistekuninkaalle Esa Tikkaselle vuodenvaihteen MM-kilpailuilla on erityinen merkitys. Vaikka kultaa ”Tiki” ei nuorten kilpailuissa koskaan saavuttanut, kolmet MM-kilpailut toivat pistekuninkuuden lisäksi unohtumattomia kokemuksia muun muassa Raimo Helmisen laitahyökkääjänä.
Esa Tikkanen on yksi 46 suomalaisesta, joka on pelannut kolmet nuorten MM-kisat. Hän oli mukana Leningradissa 1983, Ruotsissa 1984 ja Suomen kotikisoissa 1985.
–Leningradissa sain kyllä peliaikaa, mutta en vielä ollut missään kärkiroolissa. 1984 Ruotsissa voitimme hopeaa, mutta hävisimme viimeisen ottelun Neuvostoliitolle 3–5, Tikkanen muistelee Unibetin blogissa.
–Kaikkein hienoin muisto on kuitenkin vuoden 1985 kotikisat Turussa ja Helsingissä. Katsomot olivat tietenkin molemmilla paikkakunnilla täynnä. Harmi vain, että emme saaneet mitalia.
Taivas oli Suomelle auki vielä viimeisessä ottelussa Helsingin jäähallissa. Vastassa oli Neuvostoliitto.
–Piti voittaa muistaakseni 6–0 tai 8–0, että olisimme voittaneet mestaruuden. Mikä tahansa voitto olisi riittänyt hopeaan, mutta hopea oli jo siinä vaiheessa häpeä, koska olimme saaneet sen jo vuotta aiemmin ja meillä oli melkein sama joukkue.
–Hävisimme sitten 5–6. Jarmo Myllyksellä oli käsi rikki ja Timo Lehkonen tuli maaliin, mutta häntä ei voi kyllä syyttää vähääkään. Haimme vain hullun lailla maaleja ja jälki oli sitten sen näköistä!
Tikkasen pelivuosina suomalaistähdet takosivat historiaan jääneitä lukemia. Tikkanen on tänäkin päivänä nuorten MM-kisojen kaikkien aikojen suomalainen pistekuningas, 21 ottelussa kertyi 17+19=36 pistettä. Kakkos- ja kolmossijoilla seuraavat Esa Keskinen ja Raimo Helminen, jotka pelasivat myös nuorten kisoja 1980-luvun puolivälissä.
–Ruotsin kisoissa 1984 meillä oli kova nippu. Oli Ville Siréniä, Christian Ruuttua ja Helmistä.
–”Raipe” teki 1984 kisojen uuden piste-ennätyksen (24). Hän pelasi minun ja Mikko Mäkelän sentterinä. Aina on sanottu, että miksei Raipe koskaan ammu, mutta silloin ampui ja verkko valitti, Tikkanen nauraa peräti 11 kisamaalia iskeneen Helmisen edesottamuksia muistellessaan.
–Kotikisoissa 1985 olimme edelleen Mäkelän kanssa saman ketjun laiturit ja Raipen tilalle keskelle tuli Esa Keskinen. Hienoja aikoja, Tikkanen nostalgisoi. Koko ketju sijoittui kisojen pistepörssissä viiden joukkoon, Keskinen voitti koko pörssin.
Usko ammattilaisuuteen heräsi
Tikkaselle yksilönä 1980-luvun ensimmäinen puolisko oli aikaa, joka avasi hänen silmänsä jääkiekon saralla.
–Kun lähdin 15-vuotiaana Kanadan junioriliigoihin Regina Patsiin (1981), se oli ovenavaukseni jääkiekkoon. Näin sen maailman, pelasin oman ikäluokkani ja vanhempien kanssa, olin 15-vuotiaana kaksikymppisten kanssa nuorimpana mukana. Opin sikäläisen tavan pelata ja sen, miten kaikkeen pitää keskittyä. Näin jääkiekkoa eri kulmasta. Opin ammattilaisuuden lähteitä, joita Suomessa ei vielä siihen aikaan samalla tavalla käyty läpi.
–Kun tulin takaisin Suomeen, pääsin maajoukkueisiin ja pelasin HIFK:n A-junioreissa alaikäisenä. Voitimme A-junioreissa mestaruuksia ja liigassakin mestaruuden. Silloin tiesin, että nyt tästä tulee minulle ammatti. Reginan keikka ja nuorten kisat olivat isoja askelia sillä matkalla, ja iso ansio kuuluu tietenkin myös vanhemmille, jotka löivät kaikkensa peliin, Tikkanen kiittelee.
Eräänlainen erikoisuus on kuitenkin se, että vaikka nuorten MM-kisat ovat jääkiekkomaailman supertalenttien näytös, Tikkanen ei omina kisavuosinaan juuri vastustajia noteerannut.
–Monesti kysytään, että keitä vastaan tuli pelattua, mutta en oikein erityisesti muista sellaisia pelaajia, jotka sieltä olisivat NHL:ään tulleet. Poikkeus ovat kotikisat 1985, jolloin Kanadalla oli Jeff Beukeboomia ja Wendell Clarkea ja kumppaneita. Mitään varsinaisia valopilkkuja ei kuitenkaan jäänyt mieleen.
”Odota neljä–viisi vuotta niin kukaan ei halua pelata Suomea vastaan”
Aikuisten tasolla Suomi sai ensimmäisen arvokisamitalinsa vasta Calgaryn olympialaisista 1988, mutta 1980-luvun nuorten kisoissa oli jä nähtävissä, että Suomi tekee nousua lajin suurmaiden joukkoon. Vuoden 1984 hopeamitali oli Suomen neljäs mitali viiden vuoden sisällä U20-kisoissa.
–Kyllä sen näki, että olimme nousemassa huippumaaksi. Vielä minun ensimmäisissä nuorten kisoissani 1983 meillä ei ollut mitään jakoa esimerkiksi Neuvostoliittoa ja Tshekkoslovakiaa vastaan. Pikkuhiljaa kehityttiin.Jäljet ovat kantaneet tähän päivään asti.
–Nykyään kaikki pelkäävät pelata Suomea vastaan niin miehissä kuin nuorissa, koska me olemme kehittyneet koko ajan. Meillä on aina hyvä maalivahti, puolustus ja hyökkäys. Vaikka olemme pieni maa, pystymme koko ajan pumppaamaan lahjakkuuksia esiin. On käsittämätöntä, kuinka hyvää jälkeä Suomi tekee jääkiekossa, Tikkanen hehkuttaa.
–Edellisessä World Cupissa (2016) katsoin melkein koko kisat Phil Espositon kanssa. Suomella oli silloin tosi nuori joukkue. Phil sanoi minulle kisojen jälkeen, että hän tykkää Suomen joukkueesta, odota neljä–viisi vuotta niin kukaan ei halua pelata Suomea vastaan. Suomi tulee olemaan niin kova.
–Hän oli oikeassa. Jos ensi vuonna pelattaisiin World Cup, Suomi olisi melkoinen suosikki. Senttereinä olisi Aleksander Barkov, Sebastian Aho, Mikko Rantanen voi myös pelata keskellä. Myös maalille ja puolustukseen on kovia pelaajia. Ykköskenttä olisi yksi maailman kovimmista.
–Valmentajalle se olisi jo suoranainen ongelma. Pitäisikö laittaa Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi Ahon laidoille ja PuLa-Aho-ketju uudelleen kasaan? Voiko Carolinan tutkaparin Aho–Teuvo Teräväinen rikkoa? Tai ajattele Lainetta vaikka Barkovin ja Rantasen kanssa!
Lähde: Unibetin tiedote.
