Helsingin IFK on uuden SM-liigakauden alussa jälleen kiusallisen tutussa tilanteessa.
Olli Jokisen ensimmäistä kautta HIFK:n päävalmentajana varjosti poikkeuksellisen vaikea loukkaantumistilanne. Jo syksyllä sairastuvalla oli kymmenkunta pelaajaa, ja HIFK joutui pelaamaan käytännössä junioripitoisella kokoonpanolla lähes jouluun asti.
Uuden kauden piti olla erilainen.
Jokinen vakuutteli ennen kauden alkua, että pelin pitäisi lähteä heti kulkemaan. Ainakaan samanlaista loukkaantumissumaa ei ollut enää selitykseksi tarjolla.
Tulokset ja ennen kaikkea esitykset eivät kuitenkaan ole vastanneet odotuksia.
HIFK voitti kauden avausottelunsa HPK:ta vastaan Eetu Liukkaan yksilösuorituksen siivittämänä, mutta joukkueen pelaaminen ei vielä vakuuttanut. Sen jälkeen TPS oli Turussa helsinkiläisiä vahvempi, ja seuraavaksi HIFK taipui Mikkelissä Jonne Virtasen valmentamalle Jukureille.
Atleetin jääkiekkoasiantuntija ja HIFK:ssa SM-liigan pistepörssin kaudella 2005–2006 voittanut Tony Salmelainen ei kuitenkaan lähtisi arvioimaan viime kautta liian ankarasti.
Hänen mukaansa valtava loukkaantumissuma oli täysin perusteltu selitys vaikeuksille.
– Viime kauden osalta olen sitä mieltä, että loukkaantumisten taakse saa mennä. Totta kai saa. Jos missä tahansa organisaatiossa otetaan parhaat työntekijät tai puolet porukasta pois, ei voida odottaa samanlaista tulosta, jos tilalle tulee kokemattomampia tekijöitä. Miksi urheilussa tämän pitäisi olla jotenkin eri asia?, Salmelainen huomattaa Atleetin haastattelussa.
Tämän kauden kohdalla lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset.
Jokinen tunnetaan aktiivisen jääkiekon kannattajana. Salmelaisen silmissä HIFK:n nykyisessä materiaalissa on kuitenkin yksi merkittävä ristiriita suhteessa päävalmentajan haluamaan pelitapaan.
– OJ on suorapuheinen valmentaja ja aktiivisen jääkiekon ystävä. Sellaista peliä nähtiin hänen alaisuudessaan myös Jukureissa. Siksi tämän IFK:n kohdalla kysymys on hieman ironinen: joukkueessa ei ole kovin monta pelaajaa, joiden selkeäksi vahvuudeksi voisi nimetä liikkeen tai luistelun, Salmelainen sanoo.
Jokinen tuli HIFK päävalmentajaksi keväällä 2025 vaikeassa tilanteessa Ville Peltosen saatua potkut. Tuolloin joukkueessa ei ollut kovinkaan paljon pelaajia, jotka olisi hankittu nimenomaan Jokisen pelitapaa varten.
Nyt tilanne on toinen.
HIFK:ssa alettiin rakentaa tämän kauden joukkuetta jo viime kaudella sen jälkeen, kun urheilujohtaja Janne Pesonen siirrettiin syrjään.
– Ei myöskään ole mikään salaisuus, että kun Pessi laitettiin sivuun, IFK:ssa alettiin jo yhdessä rakentaa seuraavaa kautta, Salmelainen muistuttaa.
Helsinkiin hankittiin muun muassa Niko Huuhtanen, Eetu Liukas, Lukas Pilö, Linus Nässén ja maalivahti Tim Juel.
Samalla joukkueessa jatkaa useita pelaajia, jotka ehtivät jo viime kaudella totutella Jokisen pelitapaan ja harjoitteluun.
Salmelaisen mukaan HIFK:n kohdalla keskeinen kysymys onkin nyt se, kuinka hyvin nykyinen pelaajamateriaali lopulta taipuu Jokisen haluamaan aktiiviseen jääkiekkoon.
Hän nostaa esimerkiksi juuri Jokiselle hyvin tutun pelaajan, Niko Huuhtasen.
– Huuhtanen on mennyt luistelussa eteenpäin, mutta ei se ole vielä hänen selkeä vahvuutensa.
Salmelainen tiivistää HIFK:n haasteen varsin värikkäästi.
– Jos sääntöjä ei muuteta takaisin 1990-luvun tai 2000-luvun alun suuntaan tai kaukaloita pienennetä, OJ riittää tekemistä saada tämä joukkue toimimaan haluamallaan tavalla.
Ville Hirvonen
