Aston Villan hyökkääjästä Ollie Watkinsista tuli Englannin kansallissankari hänen tehtyään lisäajalla 2-1 -voittomaalin EM-jalkapallon välieräottelussa Hollantia vastaan.
Watkins myönsi lehdistötilaisuudessa, että moinen tuntuu uskomattomalta.
– Ei löydy sanoja. Kun tekee tuollaisen maalin, tunteet kuohuvat. Tuntui kuin olisi ollut hidastetussa filmissä. Tällaista ei tapahdu tietenkään usein, hän sanoi.
Watkins tuli 81. minuutilla kentälle yhdessä Cole Palmerin kanssa. Peli oli pitkään ollut Hollannin hallussa, mutta Palmer ja Watkins muuttivat ottelun kulun dramaattisesti.
– Cole Palmer sanoi, kun tulimme kentälle, että syöttäisi minulle ja yrittäisin sitten maalintekoa. Saimme sitten hyvän tilanteen. Täytyi olla ahne ja ottaa se yritys. Sain lauottua takanurkkaan ja oli hienoa.
Watkinsin peliaika oli EM-kisoissa jäänyt vähiin. Kaverit ja fanit yrittivät tsempata häntä. Yllättäen tsemppiviestien sanoma toteutuikin.
– En tykkää olla penkillä. Sain viestejä kavereilta, että ole kärsivällinen. Minulle viestitettiin, että tekisin maalin, jos pääsisin kentälle. Se kuulosti silloin varmasti naurettavalta, mutta toteutui. Toivottavasti toistan sen finaalissa, hän naurahti.
Watkins ei pelannut Englannin juniorimaajoukkueissa. Hän nousi A-maajoukkueeseen 26-vuotiaana ja tuli nyt ensi kertaa valituksi arvoturnaukseen.
– En ollut ajatellut, että pelaisin Englannille EM-kisoissa, mutta olen tehnyt kovasti täitä päästäkseni tähän. Täytyy nauttia joka hetkestä, hän totesi urastaan.
Watkins korosti myös, ettei ole haaveillut, että ratkaisisi arvokisojen tärkeän pelin.
– En ole unelmoinut, jos sanon rehellisesti. Maalinteko Englannille on mahtavaa. Ennen peliä sanoin, että voisin ratkaista, jos pääsisin kentälle. Käyttäisin mahdollisuuteni.
Loppuottelussa sunnuntaina Englanti pelaa Espanjaa vastaan.
– Espanja on upea jalkapallojoukkue. Paljon loistavia pelaajia. Elämämme tärkein peli on edessä sunnuntaina ja keskitymme siihen. Mutta ensin nautitaan tästä tänä iltana ja ruvetaan sitten huomenna keskittymään Espanjaan, Watkins päätti.
Teksti: Otto Palojärvi
