Patrick Marleaun oikeudenkäynnissä esittämä lausunto tuo uutta painoa pitkään esillä olleelle väitteelle siitä, kuinka merkittävä rooli Toronton Maple Leafsin sopimusten allekirjoitusbonuksilla on ollut pelaajahankinnoissa.
Marleau kertoi oikeudessa, ettei olisi alun perin siirtynyt Toronto Maple Leafsiin ilman sopimukseen sisältynyttä allekirjoitusbonusta. Erityisen houkuttelevaksi hänelle teki sen verotus, sillä bonuksesta odotettiin maksettavan Kanadassa vain 15 prosentin vero.
– En olisi tullut Torontoon ilman allekirjoitusbonusta ja tieto siitä, että sitä verotettaisiin vain 15 prosentilla, teki siitä vielä houkuttelevamman, Marleau sanoi oikeudessa.
Marleaun mukaan kyse oli myös merkittävästä taloudellisesta mahdollisuudesta pelaajauran loppuvaiheessa. Toronto tarjosi hänelle mahdollisuuden saada huomattavan osan rahoista nopeasti käyttöön tilanteessa, jossa koko perheen muuttaminen toiseen maahan toi mukanaan myös omat kustannuksensa.
Taustalla on verokiista, joka muistuttaa John Tavaresin tapauksesta. Kanadan veroviranomaiset ja pelaajat ovat eri mieltä siitä, voidaanko Torontoon houkuttelemiseksi käytettyjä allekirjoitusbonuksia kohdella verotuksessa 15 prosentin verokannan alaisina vai pitäisikö ne katsoa tavalliseksi työtuloksi, jolloin verotus olisi huomattavasti korkeampi.
Marleaun todistus on merkittävä juuri siksi, että hän yhdisti bonuksen ja sen edullisen verokohtelun suoraan päätökseensä liittyä Maple Leafsiin. Toronto on vuosien aikana käyttänyt runsaasti bonuspainotteisia sopimuksia muun muassa David Clarksonin ja Chris Tanevin kaltaisissa pelaajahankinnoissa.
