Nyt helmikuussa on tullut kuluneeksi 30 vuotta Lillehammerin talviolympiakisoista. Niissä kisoissa Mika Myllylä nousi suomalaisten hiihtosankariksi.
Myllylä oli suomalaisten ihailema sankari seitsemän vuoden ajan. Lahden 2001 MM-kisoissa kaikki romahti doping-käryyn, jota Myllylä ei henkisesti kestänyt. Hän kuoli kesällä 2011 vain 41-vuotiaana.
Maastohiihdon 1990-luku oli synkkä. Hyvinkin todennäköisesti kaikki lajissa arvokisamenestystä saavuttaneet käyttivät silloin epo-hormonia, mutta sitä ei ole pystytty todistamaan. Kunnollisia epo-testejä saatiin käyttöön vasta seuraavalla vuosikymmenellä.
Myllylä yritti uraa ennen Lillehammerin olympiakautta puhtain keinoin. Hän oli Albertvillen 1992 olympialaisissa parhaimmillaan 14:s ja Falunin 1993 MM-kisoissa 17:s.
Lillehammerissa Myllylä voitti yhden hopean ja kaksi pronssia. Hän palautti tuolloin uskon suomalaisten mieshiihtäjien menestykseen.
Valmentaja Pekka Vähäsöyrinki paljasti myöhemmin tehneensä päätöksen dopingin käytöstä, koska muitakaan keinoja ei ollut menestykseen. Myllylä halusi hiihtää todellisen kapasiteettinsa tasolla.
Epon käyttö parantaa suoritusta maastohiihdosta matkasta riippuen yhdestä kahteen minuuttiin. Epon avulla Myllylä kykeni kuromaan norjalaisten tähtihiihtäjien etumatkan kiinni.
Epoa käytettiin pyöräilyssä jo 1980-luvulla ja levisi 1980-90-lukujen taitteessa muihinkin kestävyyslajeihin. Suomi seurasi kehitystä jälkijunassa, vaikka verimanipulaatioista suomalaisilla oli kyllä tietotaitoa niiltä ajoilta, kun veridopingia ei ollut kestävyysurheilussa vielä kielletty. Kielto tuli voimaan vasta 1985.
Epon käytöllä Suomi sai muut hiihdon kärkimaat kiinni. Myllylän voi aivan kiistatta arvioida olleen 1990-luvun loppupuolella maailman paras hiihtäjä Björn Dählien ohella.
Valitettavasti suomalaisten amatöörimainen puuhastelu johti Lahdessa jättiskandaaliin. Tosin jos silloin käryt olisi vältetty, olisi huonosti voinut käydä 2002 Salt Lake Cityn olympialaisissa. Silloin käry kävi muutaman olympiakullan napanneelle Johann Mühleggille.
Myllylä olisi todennäköisesti jatkanut uraansa Torinon 2006 olympialaisiin saakka, jos olisi käryn välttänyt. Hän voisi olla tällä hetkellä arvostettu hiihtovalmentaja.
”Ammattimaisemmalla puuhastelulla” suomalaisen hiihtourheilun synkät keinot olisi pidetty kenties pimennossa Myllylän aktiiviuran jälkeen, mutta olisiko totuus tullut myöhemmin ilmi?
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Wilma Murto ylitti 480 ja keskeytti sitten yllättäen
