Aino-Kaisa Saarinen sai mitalin Lahden MM-kisoista Suomen saatua viestipronssia. Saarinen hiihti avausosuuden ja hoiti hommansa hyvin.
– Kyllä mä olen tosi tyytyväinen, että sain kauden parhaan hiihtoni tohon paikkaan. Fiilikset on ihan loistavat. Taktiikka toimi ihan hyvin. Tuntui tosi pahalta siinä toisella kierroksella, mutta kun se kannustus oli ihan mieletön, niin sai energiaa, Saarinen sanoi.
– Oli ihan uskomatonta hiihtää täällä kotiyleisön edessä. Koko syksyn ja talven yleisö on kannustanut ja sain antaa heille palkinnoksi näyttää, että olen oikeasti kunnossa. Kaiken tämän jälkeen tuntuu tosi hyvältä, Saarinen jatkoi.
Ruotsin Anna Haag oli Ruotsin median mukaan käynyt Saariselle kisan jälkeen kuumana.
– Anna sanoi, että ihan normaali hiihtokilpailu, ja että ei tässä mitään. En huomannut kisan aikana mitään poikkeavaa. Kävikö hän sitten kisan jälkeen vähän kierroksilla? En tiedä, Saarinen totesi asiasta.
Lähtökohta viestiin oli Saarisella vaikea. Olihan hänet jätetty rannalle tiistain 10 kilometrin kisasta.
– Kympin pettymyksen jälkeen piti koota itsensä ja kerätä kaikki voimat ja päättää, että pitää hiihtää tässä kilpailussa kauden kaikkein paras hiihto. Piti kantaa vastuu tuloksesta. Sen halusin tehdä, Saarinen sanoi.
Aamulla Saarinen pötkötteli sängyssä pitkään.
– Voin sanoa, että olin tosi väsynyt. Aamulla puoli yksitoista makasin vielä sängyssä ja mun mies kysyi, että oletko sä oikeasti noin väsynyt? Luojan kiitos, että kisa oli iltapäivällä. Sain ajan käytettyä siihen pötköttämiseen.
Saarinen vaikutti hyvin helpottuneelta.
– Nousin ylös ja pystyin puristamaan liat hartioilta ja jatkamaan matkaa. Nostan itselleni siitä hattua, että pystyin sen tekemään.
– Henkisesti oli tosi raskas paikka, etten päässyt sitä kymppiä hiihtämään. Tarvitsin joka ikisen tunnin tähän, että sain kaikki voimat käyttöön, Saarinen jatkoi.
Saarinen muistutti tähdänneensä Lahden perinteisen kympille vuosien ajan.
– Olin latautunut viisi vuotta. Kun Lahti sai kisat, ajattelin, että siellä on perinteisen kymppi ja haluan hiihtää sitten kovaa. Ja sitten kävi niin, etten päässytkään mukaan. Jos ojaan joutui, niin sanoin, että sieltä ylös ja jatketaan matkaa.
– Piti käydä läpi ja antaa anteeksi. Siis valmentajille anteeksi. Nehän päättää, ketkä hiihtää, Saarinen päätti.
Teksti: Otto Palojärvi, Lahti
