Kalle Rovanperän huima kiri WRC2 -luokassa päättyi lopulta nelossijaan. Gus Greensmith oli lopussa vain 1,9 sekuntia suomalaista vikkelämpi.
Rovanperälle ralli oli ongelmaton aina EK:lle 18 asti. Toinen kierros Päijälän erikoiskokeella rikkoi auton jousitusta niin, että Rovanperä joutui taistelemaan pahoin vaurioituneella Skodallaan hitaasti takaisin huoltoon.
Muutoin viikonlopusta ei jäänyt nuorukaisen suuhun mitenkään ihmeellinen maku.
– Aina tätä ihmeteltiin ja todettiin, että tämä on paras kisa maailmassa. Kokemuksena tämä oli hieno, mutta ei niin hurja, että tässä kasvaisi oikein ihmisenä, hymähti Rovanperä.
Ensimmäinen kerta kotimaan MM-rallissa oli Rovanperälle kenties tuloksellinen pettymys, mutta kokemuksena ja näyttönä sitäkin upeampi.
– Näyttöjä annetaan aina kun menee hyvin. Nyt saimme ajaa lähes kaikki pätkät hyvällä fiiliksellä läpi. Ei tässä lajissa huonoa tuuria ole, mutta meillä se oli kivi, tai jotain – en edes tiedä vielä. Luulen, että tämänkin ajon moni huomasi. Oli makea fiilis ajaa siirtymää, kun siellä oli satoja tai jopa tuhansia ihmisiä kannustamassa. Kiitos heille siitä, ja mekaanikoille auton kuntoon laittamisesta.
Kallen isä Harri osallistui Suomen MM-ralliin useasti, ja seurasi tällä kertaa poikansa menoa penkalta. Vielä sunnuntaina isällä riitti jännitettävää, kun Kalle lähti kirimään kiinni lähes mahdottomalta tuntunutta aikaeroa.
– Pari viestiä laitettiin isän kanssa. Viimeisen jälkeen nähtiin ja käteltiin, ja hän totesi, että hyvä ajo. Lähelle pääsimme Greensmithiä. En aluksi lähtenyt edes jahtaamaan häntä, mutta sitten ekan pätkän jälkeen näin, että se on mahdollista ja koetimme vielä viimeisenkin tulla hanalla. Kolmas sija tosin ei olisi tyydyttänyt yhtään enempää kuin tämäkään. Vain voittoa yritettiin, tuumaili Rovanperä.
Teksti: Miika Wuorela
Kuva: Toni Ollikainen/AKK Sports
