Vuonna 2014 ajohanskansa MM-rallien osalta naulaan ripustanut Mikko Hirvonen osallistui Suomen MM-ralliin 13 kertaa, joista hän saavutti yhden voiton. Hirvonen tietää varsin hyvin, millainen haaste kolme kovaa kisapäivää Jyväskylässä on.
Tilanteet, momentit ja happipaikat vilahtelevat kuljettajien puheissa usein heidän luonnehtiessaan rallin vaarallisuutta. Jos kuljettaja on niin sanotusti katkolla, tarkoittaa se sitä, että matkan teko on ollut lähellä tyssätä yllättävässä tilanteessa, kun tie on käynyt liian kapeasti.
Suomessa ylimääräinen ohjelma on enemmän kuin todennäköistä juuri rallin kovien nopeuksien vuoksi. Yritteliäät kuljettajat venyttävät mielikuvituksensa äärirajoille, kun sekunnin kymmenyksiä koetetaan saada ujutetuksi kotiinpäin.
– Kisan voitosta kun ajaa, niin kyllä tilanteita muutama aina mahtuu matkaan. Joskus ei välttämättä ollenkaan, ja jos niitä alkaa tulla liian usein, niin silloin ei yleensä selviä maaliin voittajana, täsmentää Hirvonen.
Hirvonen, 37, voitti Jyväskylässä vuonna 2009 Fordin ratissa. Uhkaavat tilanteet eivät ole jääneet mieleen – Maamme-laulu ja Hirvosen poikien, Roopen ja Kasperin vastaanotto sitäkin paremmin.
– En muista, oliko 2009 tilanteita, mutta olihan se hienoa tulla Ruuhimäessä voittajana maaliin, ja vielä Paviljongillakin oli omat pojat katsomassa. Se oli hieno fiilis. Voitto kotikisassa vaatii joskus pienimpienkin yksityiskohtien osumista kohdilleen. Tiukassa väännössä yllättäen suopeaksi muuttunut keli voi olla kuin taivaanlahja, jolla pahimman kilpakumppanin henkinen selkäranka saadaan taivutettua katkeamispisteeseen.
– Sen verran voittovuodesta muistan, että lauantaiaamuna satoi juuri sopivasti kun lähdimme Vaheriin. Tie ei ollut liukas, vaan pito oli hemmetin hyvä ja jokainen mutka osui kohdalleen. Se oli täydellinen kisa, jollainen voittajalla aina pitää ollakin, ellei toisille tule murheita.
Parhaimmat tuloksensa Hirvonen tehtaili Jyväskylässä Fordilla ja Citroenilla. Voittovuoden jälkeinen yritys päättyi johtoasemasta voltteihin Urriassa, hypyssä, joka mahtuu tänäkin vuonna rallireitille. Vielä sen jälkeiset kaksi seuraavaakin vuotta Hirvonen tunsi olevansa kotirallissaan vahvoilla, vaikka voitto jäikin saavuttamatta.
– Heti kisan alussa 2011 auto osui puuhun, ja siitä nousimme vielä hirveällä kirillä neljänneksi. Ajoimme eniten pohjia, auto oli sairaan hyvä, Hirvonen myhäilee.
– Vuonna 2012 olin jälleen niin varma että voitan, joten päätin aloittaa hieman varovaisemmin. Torstain jälkeen Loeb oli seitsemän sekuntia edellä, mutta ajattelin ajavani hänet varmuudella kiinni. Maalissa eroa oli 6,5 sekuntia, joten kolmen päivän aikana sain häntä vain puoli sekuntia kiinni.
Varmistelu – voiko kilpa-autoilija todella ajaa varman päälle ja tulla silti riittävän vauhdikkaasti? Kyseinen termi lienee jokseenkin hämäävä, sillä todellisuudessa varmisteluun kuuluu vain todellisten ”kammoriskien” pois jättäminen.
– Varmistelu tarkoittaa lähinnä sitä, että viimeinen hyökkäys puuttuu. Kisan alussa se on lähinnä sitä, että saadaan alkujännitys pois ja pysytään kisassa mukana, koska ei niin hiljaa kuitenkaan tulla, että olisi hätää. Mutta perhana, se ei vaan riittänyt, Hirvonen naurahtaa.
Teksti: Miika Wuorela
