Ilona Mononen ei yltänyt 3000 metrin estejuoksun olympiafinaaliin, mutta tunnelma oli hänellä riehakas. Mononen juoksi alkuerissä uuden Suomen ennätysajan 9.22,77.
Kesäkuussa Rooman EM-kisoissa Mononen oli juossut edellisen SE-ajan 9.23,28. Hän on pystynyt arvokisoissa saamaan itsestään parhaan irti.
– Heräsin todella hyvillä fiiliksillä tähän päivään. Mulla oli semmoinen rauha, että mä tiedän, mitä mä teen, ja että mä kuulun tänne. Mulla oli itsevarma olo ja meni nauttimaan ja tekemään vahvaa suoritusta, Mononen kertoi.
Stade de France oli täynnä heti aamulla. Mononen ei jännittänyt.
– Stadionin tunnelma. Kun me astuttiin sinne, tuli mulle ihan kylmät väreet. Ihan upeeta. Ei tota pääse kuivaharjoittelemaan. En tiedä, mistä tommoisen yleisön löytäisin. En mä sitä yleisöä jännittänyt. Ajattelin, että se vaan nostattaa tunnelmaa ja tykkään suoriutua sellaisessa. Kivaa on, että on taustamelua.
– Ihan sanoin kuvaamattoman hienoa. Ystävät sanoivat minulle, että se on kisa muiden joukossa. Mä olen tehnyt sitä aikaisemmin. Tunsin oloni kotoisaksi tuolla maailman kärjen tuntumassa, Mononen lisäsi tunnelmasta.
Taktisesti juoksu meni Monosella nappiin, vaikka finaalipaikka ei ollut lähelläkään. Ennätysparannus oli merkki järkevästä vauhdinjaosta.
– Juoksu tuntui tosi hyvältä. Mä sain hyvän paikan siinä saksalaisen takana. Siinä oli helppo juosta ja juoksu tuntui helpolta siihen asti, kun oli 800 metriä jäljellä. Sitten alkoi happoja tulla ja kärkiviisikko vähän karkasi. Mutta sain irti lopussa jaloista niin paljon kuin pääsin suhteellisen vahvasti.
Valmistautuminen olympialaisiin meni Monosella hienosti. Suunnitelma toimi.
– Sain ensin rauhassa leireillä Urheassa ja Pajulahdessa. Sitten siirryin viikoksi Reimsiin sopeutumaan lämpöön. Siellä oli tosi rauhallista ja se oli hyvä ratkaisu. Kisakylään tuli vasta torstaina iltapäivällä. Oli hyvä ratkaisu, että tultiin tänne kisakylään vasta viime tippaan. Ei vienyt kaikkea voimaa.
Monosen kausi on totisesti ylittänyt kaikki odotukset. Hän myönsi, ettei olisi vuosi sitten moiseen uskonut.
– En ihan ajatellut. Sieltä SM 22-kisoista lähdettiin varmaan 50 sekuntia hiljempaa, mitä tänään juoksin. En tällaista osannut ihan kuvitella.
Mononen on pystynyt moiseen parannukseen hiomalla estetekniikkaansa.
– Ollaan tehty treenejä esteitä varten. Nyt mulla on enemmän estekisoja takana. Se oli nollilta lähtö se viime syksy. Kisa kisalta musta tuntuu, että tulen paremmaksi.
Seuraavaksi Mononen vetää hetken henkeä. Lisää arvokisoja lienee nykymenolla hänellä varmasti edessä.
– Kyllä se aina sellaisia välinollauksia vaatii. Tän jälkeen tulee vähän aikaa hengähtää ja katsoa, mitäs on tullut tehtyä. Kyllä mulla on omasta mielestäni pää pysynyt aika hyvin kasassa.
Tulevaisuuden suhteen hän onkin toiveikas.
– Toivossa on varaa elää. Tänä kesänä olen ottanut monta askelta eteenpäin, niin toivottavasti suunta on sama.
Teksti: Otto Palojärvi, Pariisi
Lue myös:Nyt jysähti: Krista Tervo Suomen ennätyksellä olympiafinaaliin
