Perjantaina Helsingin Töölössä riemu repesi kattoon. Huuhkajat eli Suomen jalkapallomaajoukkue oli juuri varmistanut historiallisen jalkapallon arvokisapaikan.
Fiilis oli lähes epätodellinen ja ymmärtäähän sen: Suomessa ei ole koettu aiemmin mitään vastaavaa.
Hetken aikaa tuntui samalta kuin vuonna 1995. Tuolloin Suomen jääkiekkomaajoukkue eli Leijonat varmisti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Tuntui, että koko Suomi kiskoo samaa köyttä ainakin yhden illan ajan.
Tuo harhakuva kaikkosi yhtä nopeasti kuin se tulikin. Melko nopeasti sosiaalisessa mediassa, perinteisessä mediassa ja kahvipöydissä alkoi pyörimään suorastaan irvokas näytelmä.
Kaikki halusivat Huuhkajien menestyksestä pienen palasen ja erittäin kriittisiäkin puheenvuoroja on jo kuultu. Yksi kritisoi ensin Huuhkajien kansanjuhlaa ja sen artisteja, toinen taas vähätteli Huuhkajien hienoa saavutusta. Kolmas taas saattoi potea ihan vain yleistä pahaa oloa Suomen saavutuksesta ja siitä, että naapurin ”mänttikuulafanilla” on kerrankin kivaa. Joku oli huolissaan Helsingin keskustassa sijaitsevasta Havis Amandan patsaasta: kestääkö se enää näitä juhlia, pitäisikö tilalle laittaa kopio?
Erikoisinta tässä kaikessa on se, että arviot, kummastelut, kritiikki, osin kehutkin ovat tulleet sellaisten ihmisten suusta, joita ei vielä pari viikkoa sitten tuntunut jalkapallo kiinnostavan pätkääkään.
Markku Kanerva, Huuhkajat historialliseen saavutukseen luotsannut valmentaja sai viimein tuntea, miltä Jukka Jalosesta, Hannu Aravirrasta tai Erkka Westerlundista on niin monena keväänä tuntunut: jokaisella on joku mielipide, eikä se suinkaan aina ole niin positiivinen.
Ilmiö ei ole uusi, mutta ihan yhtä vastenmielinen se on. Jääkiekon osalta ilmiö on toistunut joka kevät. Joka kadun kulmasta löytyy keväisin noin kuukauden ajan sen luokan katsomovalmentaja ja analyytikko, joka tietenkin osaisi kaiken paremmin kuin maajoukkueen päävalmentaja. Hän tietää kenet pitää valita kisoihin ja hän tietää, mitä kansa haluaa kansanjuhlassa. Hän tietää hetken aikaa kaiken. Hän tietää, miten menestystä tulisi juhlia ja sen, miten sitä ei kuulu juhlia.
Suomalainen ihminen on melko eriskummallinen tässä suhteessa.
Huuhkajien saavutus on historiallinen ja hieno. On myös erittäin hienoa, että tiistaina kaikki halukkaat saavat juhlistaa sankareitaan kansanjuhlassa. Kansanjuhla on tosin kuulemma täysin väärin järjestetty, mutta silti.
Ilkeästi voisi kysyä, että oliko sittenkään hyvä asia, että Suomi selvisi jalkapallon arvokisoihin. Olisiko ihmisillä ollut helpompaa, jos se kisapaikka olisi jälleen karannut muualle? Suomalainenhan tuntuu loppujen lopuksi nauttivan itsesäälissä kieriskelystä ja tappioista.
Ville Hirvonen
