HELSINKI. Micke-Max Åsten sai lauantaina jättää jäähyväiset seuralle, jonka väreissä hän pelasi 14 kautta ja yli 500 SM-liigan runkosarjaottelua.
Åsten ilmoitti aiemmin tällä viikolla päättävänsä pitkän pelaajauransa. HIFK kunnioitti seuraikoniaan ennen lauantain Lukko-ottelua.
Tilanne oli Åstenille poikkeuksellinen.
Hän vietti vuosikausia julkisessa ammatissa, mutta harvemmin yksin kirkkaimman valokeilan keskellä. Nyt huomio kohdistui ennen ottelua vain häneen.
– Kyllä se oli jännittävä hetki. Jännitys alkoi nousta jo eilen illalla ja jatkui koko päivän, Åsten myönsi Atleetin haastattelussa.
Ympäristö oli tuttu, mutta tällä kertaa jotain olennaista puuttui.
– Vaikka paikka ja ihmiset ovat erittäin tuttuja ja katsomossakin oli pitkälti samoja faneja kuin ennen, tilanne tuntui erilaiselta.
Åsten oli tottunut kohtaamaan saman yleisön osana joukkuetta ja täydessä pelivarustuksessa. Nyt hän joutui astumaan esiin aivan toisella tavalla.
– Olen aina viihtynyt kentällä varusteet päällä, kaiken keskellä ja huomion keskipisteenä, mutta ilman kypärää, hanskoja, mailaa ja kiekkoa olo tuntui jotenkin orvolta. Uuden tilanteen edessä kaipasi joukkuetta ympärilleen.
Åsten on alkujaan Vuosaaren Viikinkien kasvatti, mutta siirtyi jo teini-ikäisenä HIFK:n junioripolulle. Liigajoukkueessa hän debytoi kaudella 2011–2012.
Side HIFK:hon oli syntynyt kuitenkin jo paljon aikaisemmin.
– IFK on aina merkinnyt minulle todella paljon. Se tulee tavallaan verenperintönä jo edesmenneeltä isoisältäni. Hän ja Göran Stubb olivat aikoinaan hyviä ystäviä, ja oli hienoa päästä nyt vaihtamaan Göraninkin kanssa muutama sana, Åsten kertoi.
Åstenille HIFK:n edustamat asiat ovat olleet aina läheisiä.
– Minulle kaksikielinen, punainen ja stadilainen IFK on aina ollut itsestäänselvyys. Olen pelannut täällä niin pitkään, etten oikeastaan edes tiedä, mitä aidan toisella puolella on – eikä se ole juuri kiinnostanutkaan.
Pitkälle HIFK-uralle mahtui kaksi SM-pronssia ja yksi SM-hopea. Suomen mestaruus jäi kuitenkin saavuttamatta.
Lähimmäksi Åsten pääsi keväällä 2016.
HIFK oli voittanut SM-liigan runkosarjan ja kohtasi finaaleissa Tapparan. Helsinkiläiset aloittivat finaalisarjan vahvasti, mutta lopulta Tappara vei mestaruuden otteluvoitoin 4–2.
Tuo tappio ei ole täysin unohtunut vuosienkaan jälkeen.
– Kyllä se hopea jäi kaivelemaan. En voi sanoa, että olisimme ansainneet mestaruuden, sillä tulosta ja peliä pitää kunnioittaa.
Åsten antaa tunnustuksen tuon kevään mestarille.
– Me emme ansainneet voittaa, vaan Tappara ansaitsi mestaruuden enemmän.
Se ei kuitenkaan poista henkilökohtaista pettymystä siitä, että uran kirkkain kotimainen saavutus jäi lopulta puuttumaan.
– Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, ettei tappio edelleen harmittaisi, Åsten myönsi.
Ville Hirvonen
