TAMPERE. Tappara teki sen taas.

Vain vuosi sitten tamperelaisseura putosi sensaatiomaisesti jo puolivälierissä Ilvekselle, ja moni ehti julistaa pitkän menestysputken päättyneeksi. Dynastian uskottiin murenevan pala palalta.

Keskiviikkona Nokia-areenalla nähtiin kuitenkin muistutus siitä, miksi Tapparaa on viime vuosina pidetty suomalaisen seurajääkiekon ylivoimaisena malliorganisaationa.

Tappara kaatoi ratkaisevassa seitsemännessä finaalissa KooKoon maalein 2–1 ja juhli jälleen Suomen mestaruutta. Finaalisarja venyi äärimmäisen tiukaksi, mutta lopulta kirvesrintojen voittamisen kulttuuri nousi ratkaisevaan rooliin.

Suurimmaksi sankariksi nousi puolustaja Joni Tuulola.

Tuulola oli koko pudotuspelikevään ajan Tapparan tärkeimpiä pelaajia molemmissa päissä kenttää, ja huippukevät palkittiin Jari Kurri -palkinnolla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Hänestä tuli samalla vasta toinen puolustaja, joka on saanut tunnustuksen. Edellinen oli HIFK:n Toni Söderholm keväällä 2011.

–  Tuntuu ihan helvetin hyvältä. Tämä oli se päämäärä, mitä kohti me lähdimme viime keväänä. Ja nyt me saavutettiin se, Tuulola sanoi Atleetille.

– Tähän joukkueeseen on ollut superhauska tulla joka päivä hallille. Olen nauttinut jokaisesta päivästä tämän ryhmän kanssa. Ihan uskomaton fiilis, Tuulola hehkutti.

Tapparan mestaruus ei syntynyt sattumalta eikä yhden tähden varassa. Se rakentui jälleen kerran kurinalaisen puolustamisen, vahvan maalivahtipelin ja poikkeuksellisen kilpailukykyisen joukkuekulttuurin ympärille.

Ja kaiken keskellä seisoi päävalmentaja Rikard Grönborg.

Ruotsalaisvalmentaja joutui kolmen kautensa aikana usein kovan arvostelun kohteeksi. Hänen persoonaansa, pelitapaansa ja ratkaisujaan ruodittiin jatkuvasti, eikä epäilijöistä ollut pulaa varsinkaan viime kevään pettymyksen jälkeen.

Silti tulos on kylmä ja kiistaton.

Kolme kautta Suomessa, kaksi Suomen mestaruutta.

Grönborgin meriittejä ei voi vähätellä. Hän saapui Liigaan poikkeuksellisen kovalla kansainvälisellä CV:llä, ja nyt hän jättää Tapparan palatakseen Ruotsin maajoukkueen päävalmentajaksi. On täysin mahdollista, ettei SM-liigassa nähdä enää pitkään aikaan yhtä kansainvälisesti meritoitunutta valmentajaa.

– Mä tykkäsin Rikestä ihan ensimmäisestä päivästä asti ja tultiin hyvin toimeen. Hän toi kivan sellaisen vivahteen uudenlaisesta pelistä, mitä Suomessa ei ehkä olla pelattu moneen vuoteen. Moni on lähtenyt siihen sitten mukaan. Mun mielestä oli erinomainen visiitti häneltä, Tuulola ylisti valmentajaansa.

Tapparan dynastia ei siis päättynyt viime keväänä. Se piti vain hengähdystauon.

Ja juuri siinä piilee mestarijoukkueen suurin voima. Tappara ei panikoinut epäonnistumisen jälkeen. Se ei repinyt kaikkea auki. Organisaatio luotti omaan tapaansa toimia – ja nousi takaisin huipulle heti seuraavana keväänä.

Mutta nyt on juhlien aika.

– No juhlitaan niin pitkään kuin on vain tarvis. Yhteistä aikaa ja ehkä muutama alkoholijuomakin saatetaan käyttää. Mutta ennen kaikkea tärkeintä on se yhteinen aika. Tämä oli tämän joukkueen viimeinen peli ja nyt alkavat ne viimeiset hetket, joten nautitaan siitä, Tuulola päätti.

Ville Hirvonen