Helsingin IFK:n päätös antaa potkut päävalmentaja Olli Jokiselle päätti yhden SM-liigakauden puhutuimmista valmennuspesteistä. Atleetin jääkiekkoasiantuntija Tony Salmelainen uskoo kuitenkin, että raskaasta pettymyksestä voi seurata Jokisen uran kannalta myös jotain hyvää.
HIFK:n syyskausi oli pelillisesti valtava pettymys. Joukkueen pelaaminen oli pahasti sekaisin, eikä Jokinen onnistunut löytämään ongelmiin toimivia ratkaisuja.
Erityisen karulla tavalla helsinkiläisten vaikeudet näkyivät lokakuun alkupuolella pelatussa paikallisottelussa Jokereita vastaan.
Lopulta HIFK päätyi erottamaan Jokisen ja koko hänen valmennustiiminsä. Uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Tommi Miettinen.
Jokisen epäonnistuminen HIFK:ssa oli huomattava käänne hänen valmentajaurallaan.
Mikkelin Jukureissa Jokinen oli onnistunut ajoittain jopa sensaatiomaisen hyvin. Hän sai vaatimattomalla pelaajamateriaalilla aikaan kovia tuloksia, ja hänen valmennusosaamistaan kiiteltiin myös Ruotsin SHL:ssä Timrån päävalmentajana.
Salmelainen muistuttaa, ettei epäonnistuminen yhdessä valmennuspestissä välttämättä määritä valmentajan koko uraa.
Päinvastoin vaikea kokemus voi parhaimmillaan avata mahdollisuuden merkittävään ammatilliseen kehitykseen.
– Jonkin loppu on aina mahdollisuus uuteen alkuun. Ennen uuden aloittamista pitää kuitenkin ymmärtää, mistä vanhasta on luovuttava. Olli Jokisen näkökulmasta nämä potkut voivat lopulta olla jopa lahja hänen valmentajauralleen, Salmelainen sanoo.
Jokinen on ehtinyt osoittaa kykenevänsä kehittämään pelaajia ja peluuttamaan voittavaa jääkiekkoa.
Salmelaisen mukaan aiempi menestys voi kuitenkin synnyttää valmentajalle myös haasteita, jos omiin toimintatapoihin alkaa luottaa liikaa.
Jokisen tapauksessa taustalla on lisäksi poikkeuksellisen mittava pelaajaura. Hän pelasi NHL:ssä yli 1 200 runkosarjaottelua ja nousi yhdeksi suomalaisen jääkiekon tunnetuimmista nimistä.
Salmelainen pohtii, onko Jokisen vahva asema ja aiempi menestys voinut vaikuttaa siihen, kuinka paljon hänen näkemyksiään on uskallettu kyseenalaistaa.
– Minulle on syntynyt kuva, ettei Jokisen omia uskomuksia ja toimintatapoja ole haastettu riittävästi. Hänellä on ollut erittäin vahva usko omaan tekemiseensä, mutta nyt nähtiin, etteivät samat toimintatavat enää toimineet uudessa ympäristössä. Shokkipotkut tarjoavat hänelle mahdollisuuden perusteelliseen itsereflektioon, Salmelainen sanoo.
Ville Hirvonen
