Wilma Murto oli seiväshypyssä Tokion olympialaisissa komeasti viides. Se sija irtosi yhdellä ylityksellä hänen ylitettyään kisan avauskorkeuden 450.
Kisa järjestettiin varsin erikoisesti. 450:stä siirryttiin heti korkeuteen 470. Sen pystyi ylittämään vain neljä hyppääjää.
– Erikoinen, mutta lajin luonteeseen kuuluu, että jos ei tulos ratkaise, niin pudotukset ratkaisee. Siihen olen tyytyväinen, että tehtiin fiksuja valintoja välineissä ja asetuksissa. Siitä sain puhtaan aloituksen ja hyvät yritykset 470:stä. Vitossija tuli, niin ei voi olla kuin tyytyväinen, Murto summasi neljän hypyn urakkansa.
– Kisa olisi voinut olla erilainen erilaisilla korotuksilla. Mutta sillä mennään, mikä on, Murto jatkoi.
Tokion olympiastadionilla tuuli vaikutti kisan kulkuun. Stadionilla oli myös todella kuuma, mikä luonnollisesti vaikutti urheilijoiden suoriutumiseen.
– Mentiin samoilla korotuksilla kuin Dohassa 2019, mikä oli aika erikoista, kun siellä oli ilmastoitu stadion ja tasainen myötätuuli. Nyt oli kuuma ja vaihtelevat tuulet. Jotkut oli sitä mieltä, että korona-aikakin vaikuttaa. Valmistautumiseen ei ollut samaa valmiutta, Murto hämmästeli.
Useat kilpailijat vaativat korkeuksiin muutoksia karsinnan jälkeen. Kilpailun johto oli jääräpäinen.
– Olisin toivonut, että siihen olisi reagoitu. Monet urheilijat puolsi, että olisi ollut toisenlaiset korotukset. Ei hyppääjien kauden parhaat puoltaneet tollaisia korotuksia. Meidät päästettiin vähän helpommalla ja tuli vähän lyhyempi työpäivä.
– Aika tyly vastaus tuli, kun ehdotettiin. Sanottiin, että ”you need better ahtletes”. Sori, että top 15 maailmassa ei vaan riitä näköjään, Murto nauroi.
Murrolla oli hyviä yrityksiä 470:stä. Ei ollut paljosta kiinni, etteikö hän olisi voinut mennä yli. Silloin olisi syntynyt hänen uusi ulkoratojen ennätyksensä.
– Eka ja kolmas yritys oli ehkä parhaat. Toka lähti vähän sivuun. Mutta ei mikään niistä huono ollut. Tuntui, että neljä hyvää hyppyä tein tänään.
Murto osoitti kisassa henkistä kovuutta.
– Mulla itsevarma olo. En ole koskaan aloittanut noin korkealta, mutta ajattelin, että kyllä sen pystyn handlaamaan. Kun näin, että muut pudottaa, tuli semmoinen fiilis, että tässä on iskun paikka. Tosi hyvä oli, että pysyi pää ja kroppa kasassa siinä kohtaa ja pystyin tekemään tosi hyvän ylityksen, hän sanoi.
Murto on parhaiten sijoittunut suomalainen naisyleisurheilija olympiafinaalissa 2000-luvulla.
– Jos mä tulen rankingin kautta sijoituksella 23 ja toiseksi huonoimmalla kauden parhaalla tuloksella kisaan, niin viides sija tuntuu ihan superhyvältä. En osannut sitä kyllä odottaa, Murto naurahti.
Murto, 23, kilpaili olympialaisissa toista kertaa. Rio de Janeirossa 2016 hän karsiutui.
– Kyllä sitä osaa arvostaa, miten paljon oppia on viidessä vuodessa tullut. Ei ole ollut helppoa tossa välissä ja nyt tuntuu, että pakka on tosi hyvin kasassa tällä hetkellä. Tasapaino ja hyvä tekeminen on löytynyt. Tosi paljon olen Rioa miettinyt, ja miten olen urheilijana kilpailijana kehittynyt. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Kun lähtee tekemään duunia Pariisiin asti, niin aika paljon selkeämmältä näyttää, Murto totesi kehityksestään.
Murto on vakuuttunut, että hän voisi nousta kilpailemaan maailman kärjen tasolle.
– Ei noi sen kummoisempia tyttöjä kukaan ole, hän sanoi.
Teksti: Otto Palojärvi, Tokio
