Suomen naisten lentopallomaajoukkue jäi niukasti ulos MM-kisoista, mutta päävalmentaja André Sá näkee kehityksessä myös paljon positiivista. Atleetin haastattelussa Sá korostaa, että arvoturnauspaikan saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Samalla portugalilaisvalmentaja nostaa esiin ranking-järjestelmän ongelmat, jotka voivat hänen mukaansa asettaa joukkueet eriarvoiseen asemaan.
Sán mukaan MM-kisapaikka olisi vielä pari vuotta sitten tuntunut lähes mahdottomalta. Viime kesien tulokset ovat kuitenkin muuttaneet asetelmaa, ja Suomi on noussut lähemmäs tavoitettaan. Lopulta pienet piste-erot ratkaisivat, ettei paikkaa irronnut.
– En ajattele asiaa negatiivisesti tai positiivisesti. Kun aloitin Suomen maajoukkueessa kaksi vuotta sitten, tiesin, että paikka MM-kisoissa olisi ollut ihme. Viime kesän ja sitä edeltäneen kesän tulosten myötä tämä ihme alkoi muuttua mahdollisuudeksi. Piste-erot olivat pienet, enkä tunne katumusta.
Sá pitää tärkeänä, että maajoukkueen kehitystyö osoittaa pelaajille ja lajiliitolle, että arvoturnauspaikka on mahdollinen. Hänen mukaansa jatkuvuus on ratkaisevassa asemassa, sillä ranking-pisteiden kerääminen ja kansainvälisen tason saavuttaminen eivät tapahdu hetkessä.
– Mielestäni on tärkeää näyttää pelaajille ja liitolle, että mikä vain on mahdollista. Meillä on siihen vaadittavat pelaajat. Pienet yksityiskohdat voivat ratkaista, pääseekö kisoihin vai ei. Teemme töitä jatkuvuuden kanssa, ja se voi tuoda ranking-pisteitä, jotta pääsisimme kisoihin. Tämä ei ole vuoden tai kahden prosessi.
MM- tai EM-kisoihin pääsy voisi Sán mukaan muuttaa merkittävästi naisten maajoukkueen toimintaa. Arvoturnaukset toisivat kesään lisää kilpailuja ja mahdollisuuksia harjoitella yhdessä. Samalla pelaajat saisivat kokemusta kansainvälisestä huipputasosta ja ymmärtäisivät paremmin, millaisia taitoja sekä henkisiä valmiuksia menestyminen vaatii.
– Arvokisoissa pelaaminen toisi maajoukkueen kesään enemmän kuin yhden kilpailun. Meillä on Euroopan liiga, ja sen lisäksi voisimme pelata EM- tai MM-kisoissa. Se vaatisi pelaajilta enemmän ja antaisi meille lisää aikaa työskennellä heidän kanssaan. Kaikki kehittyisivät.
Valmentajan mukaan kansainvälinen kilpailu voisi myös kannustaa pelaajia hakemaan uusia haasteita seurajoukkueissaan ympäri vuoden. Sá vertaa tilannetta miesten maajoukkueeseen, jonka pelaajia on lähtenyt ulkomaille keräämään kokemusta ja kohtaamaan kovempaa kilpailua.
– Se puskisi pelaajia mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos he haluavat menestyä tässä ympäristössä, heidän pitäisi etsiä uusia ärsykkeitä tekemiseensä koko vuoden ajan, ei vain maajoukkuejaksoilla.
Sá suhtautuu ranking-järjestelmään kaksijakoisesti. Hänen mukaansa se on kannustanut liittoja järjestämään maajoukkueilleen säännöllistä toimintaa myös silloin, kun varsinaisia karsintoja ei pelata. Toisaalta järjestelmässä on hänen mielestään epäkohta, sillä arvoturnaukseen osallistuminen voi kasvattaa ranking-pisteitä, mutta turnauksessa häviäminen voi myös pudottaa joukkueen sijoitusta ja heikentää sen mahdollisuuksia päästä seuraaviin kisoihin.
Esimerkiksi Sá nostaa Sveitsin, joka pääsi MM-kisoihin, vaikka se ei osallistunut EM-turnaukseen. Samaan aikaan EM-kisoissa pelanneet joukkueet saattoivat menettää ranking-sijoituksia hävittyään otteluita. Näin joukkue, joka ei pelannut turnauksessa lainkaan, saattoi hyötyä muiden tappioista.
– Sveitsi sai paikan MM-kisoihin ja he olivat kotisohvalla EM-kisojen aikaan. Maat, jotka olivat sen yläpuolella rankingissa, hävisivät pelejä kisoissa ja tulivat alaspäin. Joukkue, joka oli kotisohvalla eikä pelannut, nousi rankingissa ja sai paikan, koska toiset maat hävisivät pelejä.
Sán mukaan järjestelmässä onkin korjattavaa, jotta arvoturnauksiin osallistuminen ei muodostuisi joukkueille rankingin kannalta kohtuuttomaksi riskiksi.
– Jotkin maat, jotka olivat EM-kisoissa, menettivät paikan MM-kisoihin EM-kisoissa pelaamisen takia. Tämä ei mielestäni ole reilua.
