Vuonna 1980 järjestetyt Moskovan kesäolympiakisat ovat jääneet historiaan yhtenä urheilun absurdeimmista tapahtumista.
Länsimaista muun muassa Yhdysvallat ja Länsi-Saksa boikotoivat kisoja Afganistanin sodan takia. Isäntämaa Neuvostoliitto teki epäurheilijamaisuudessaan myös kaikkensa voittaakseen mahdollisimman monta kultamitalia.
Itään hännystellyt Suomi kuitenkin osallistui Moskovan kisoihin täydellä tohinalla. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kävi Moskovan olympialaisissa paikan päällä tavaten samalla neuvostojohtoa.
Pikajuoksija Helinä Marjamaa, jonka sukunimi oli silloin vielä Laihorinne, osallistui Moskovassa ensimmäisiin olympialaisiinsa. Urheilullisesti kisat eivät menneet hänellä putkeen.
– Moskovan olympialaiset oli oma lukunsa. Siellä oli kovat turvallisuussysteemit, kuten joka paikassa pitää ollakin isoissa kisoissa. Mulla vaivasi Moskovassa takareisi. Pääsin alkuerästä jatkoon, mutta en pystynyt juoksemaan enää. Piti kuitenkin lähteä kokeilemaan, jos se kestäisi, mutta ei se kestänyt. Se kesä oli vähän huono, Marjamaa muistelee Sport Content-uutispalvelulle.
Marjamaa näki aitiopaikalta, kun kisajärjestäjät keihäänheittokilpailussa availivat Luzhinikin stadionin portteja neuvostoliittolaisheittäjien vuorolla, jotta isäntämaan heittäjä saisi paremman tuulituen.
– Hyvät kisathan nekin olivat paitsi, että keihäänheitossa vähän ovia auottiin. Me nähtiin ihan itse katsomossa, kun ne ovet aukaistiin, kun joku paikallinen heitti. Ensin ihmettelin, että miksi noi aukesivat. Sitten tajuttiin, että hei. Siinä heittää neuvostoliittolainen. Uskomatonta, Marjamaa naurahtaa 43 vuotta myöhemmin.
Stadionin porttien availun lisäksi neuvostoliittolaiset sortuivat miesten keihäsfinaalissa muunkinlaiseen vilppiin. Olympiavoiton napannut latvialainen Dainis Kula, joka silloisen miehityksen takia joutui edustamaan Neuvostoliittoa, ei saanut kolmella ensimmäisellä kierroksella yhtään hyväksyttyä heittoa, mutta vilpillisesti neuvostoliittolaiset saivat yhden Kulan heitoista mitattua, joten Kula pääsi jatkoon. Se mahdollisti Kulan olympiavoiton.
Marjamaa osallistui myös Los Angelesin 1984 olympialaisiin, joita Neuvostoliitto boikotoi. Ne kisat tarjosivat toisenlaista eksotiikkaa.
– Muistan, kun mentiin sinne Los Angelesiin. Oltiin Tuija Helanderin kanssa kämppäkavereita ja tuumattiin hänen kanssaan, että mustikatkin ovat näin isoja. Pensasmustikoita ei Suomessa tainnut silloin vielä olla. Se oli hauskaa, Marjamaa muistelee.
Marjamaa oli Helsingin MM-kisoissa 1983 sijoittunut 100 metrin finaaliksi kuudenneksi. Los Angelesissa hän jäi finaalista täpärästi rannalle.
– Sadasosalla siellä putosin karvaasti finaalista. Se oli valtavan kuuma, 35 astetta, ja mun juoksut olivat kuumimpaan aikaan. Ei minun kelini kyllä, mutta silti aika hyvin juoksin siellä.
Suomalaisittain Los Angelesin olympialaiset saivat karmean päätöksen. Kestävyysjuoksija Martti Vainio kärähti dopingista.
– Se oli kamala. Muistan sen, kun meidät kutsuttiin aamulla palaveriin, ja meille kerrottiin siitä. Oli ihan hirveä fiilis lähteä sitten kisaamaan. Tosi semmoinen pettynyt olo, Marjamaa muistelee uutista Vainion kärystä.
Haastattelu: Otto Palojärvi
Lue myös:Kimi Räikköselle haettiin seuraajaa – nykyinen F1-mestari kieltäytyi pestistä Ferrarilla
