KOMMENTTIViime päivinä surutta tahkottu maastohiihdon dopingskandaali kulminoituu Norjaan liikaakin. Tapauksella on huomattavasti laajemmat vaikutukset.
Torstaina saatiin mässäiltäviksi uutiset Therese Johaugin kärystä. Sitä edelsivät kesän tiedot hänen norjalaisen maanmiehensä Martin Johnsrud Sundbyn astmalääkesekoiluista.
Johaug voitti viime kaudella naisten maailmancupin ja Sundby miesten. Käryuutiset ovatkin kovimpia mahdollisia.
Kun soppaan vielä heitetään se tosiasia, että Norja otti kolmoisvoiton molemmissa cupeissa, epäilyksen varjo nousee maastohiihdon selkeän hegemoniavaltion ylle. Jos kyseessä olisi globaali valtalaji, yhden maan ryvettyminen ei olisi välttämättä kohtalokasta. Nyt kun syntisäkki on pienen lajin valtias, matto vedetään koko lajin uskottavuuden alta.
Suomalaisnäkökulmasta skandaali tulee kammottavaan aikaan. Muutaman kuukauden kuluttua Lahdessa on määrä pitää hiihdon MM-kisat. Eivätkä mitkä tahansa kisat: vaikka sitä ei useinkaan kehdata ääneen sanoa, näiden huolella suunniteltujen kisojen yksi päätehtävistä on 15 vuoden takaisen likapyykin valkaiseminen. Vuonna 2001 dopingmyrskyn silmässä olivat nimittäin suomalaiset. Virpi Kuitunen, Milla Jauho, Harri Kirvesniemi, Janne Immonen, Jari Isometsä ja Mika Myllylä kärysivät porukalla ja saastuttivat rakastetun lajin maineen.
Kun maastohiihdon uskottavuus on taas romautettu pohjalukemiin, ei totisesti käy kateeksi Lahden MM-kisojen järjestäjiä. Puhdistustehtävä on nyt kaksinkertainen. Sekä vuoden 2001 että nykypäivän haamuista pitäisi päästä eroon yhdet arvokisat pitämällä. Edessä on kuitenkin huimasti pitkäjänteisempi kunnianpalautusprojekti, jonka onnistumisesta ei ole mitään takeita.
