Krista Pärmäkoski avasi Suomen mitalitilin hiihdon MM-kisoissa Lahdessa. Pärmäkoski sijoittui 15 kilometrin yhdistelmäkisassa hopealle.
-Tiesin, että mitaliin on mahdollisuus, jos on hyvä päivä ja hyvä suksi. Tänään oli hyvä päivä ja todella hyvä sukset. Pito oli tosi hyvä, Pärmäkoski sanoi.
Pärmäkoski ja kisan voiton vienyt Marit Björgen karkasivat muilta hyvissä ajoin.
– Meitä oli neljä matkassa ja yksi jäisi ilman mitalia. Toivoin, että se ei olisi ollut minä. Vapaalla meitä olikin enää kaksi voittotaistelussa. Olin viimeisellä ringillä luottavainen, että mitali tulee. Totta kai halusin voittaa, mutta tänään ei ollut minun päiväni vielä, Pärmäkoski sanoi.
Pärmäkoski hämmästyi, miten helppoa hänen hiihtämisensä oli.
– Nousut tuntuivat yllättävän lyhyiltä ja pieniltä verrattuna, mitä oli aiemmin. Hämmennyin, että oliko lunta otettu pois? Eivät tuntuneet nousut niin jyrkiltä, hän sanoi.
Pärmäkoskea hämmästytti sekin, etteivät Charlotte Kalla (pronssimitalisti) ja Heidi Weng pysyneet hänen ja Björgenin kyydissä.
– Olin vähän yllättynyt, etteivät Kalla ja Weng päässeet meidän beesiin. Ilmeisesti pidettiin ihan hyvää vauhtia. Maritin kanssa. Eroa tuli koko ajan lisää. Kun eroa oli parikymmentä sekuntia, tiesin silloin, että mitaliin on mahdollisuus.
Björgenin loppurutistuksessa Pärmäkoskella ei ollut jakoa.
– Vähän Marit kolisteli mun suksille ja sauvoille. Mulla ei ollut tekniikka siinä ihan kasassa. Vähän hämmennyin, kun se lähti ja yritti siinä kohtaa irti. Pieni nukahdus. Kyllä hän lähti tosi kovaa. Ei mulla ollut siinä enää paukkuja.
– Tietyllä tapaa yllätys, mutta kyllä mulla oli tänään tosi hyvä päivä. Kylläsen näkee, että jos mulla on hyvä päivä, on Marit hiihtänyt tosi kovaa. Viime viikonloppunakin oli tosi isot erot. Beesissä pääsin tosi helpolla tänään. Pysyin laskuissa leikitellen perässä. Oli varmaan kisojen parhaat sukset, jotka mahdollisti sen eron muihin, kommentoi Pärmäkoski kysyttäessä, oliko muiden jääminen niin kauas hänelle yllätys.
Pärmäkoskelle henkilökohtainen MM-mitali on uran ensimmäinen.
– Vaikka on hopeinen, niin kyllä siinä kultareunat on. Tuntuu tosi hyvältä.
Pärmäkoski kiitteli myös koiraansa ja perhettään.
– Kun pääsen kotiin, annan koiralle ison halin. Koira oli tänään vähän hämmentynyt. Varmaan huomasi, että taitaa urheilijaa tänään vähän jännittää.
– Tosi iso juttu perheelle. Meillä on ollut mottona, että kuljeta, kustanna ja kannusta. Vanhemmat on tehneet tosi paljon työtä, kun olin nuori. Ovat kuljettaneet kisoihin ja treeneihin. Kustantaneet välineitä. Kun pikkutyttönä olin halunnut lähteä, niin silloin on aina viety. Nyt se kantaa hedelmää ja ilon kyyneleitä on varmasti tullut. Iso kiitos heille, että ovat jaksaneet kannustaa.
Teksti: Otto Palojärvi, Lahti
