Noora Räty ansaitsi Kiinassa hurjia rahasummia. Hän paljastaa torstaina julkaistussa kirjassaan Leijonakuningatar, ansainneensa parhaimmillaan bonuksineen 130 000 dollaria kaudessa kiinalaisen Vanke Rays-seuran maalivahtina. Summan hän sai puhtaana käteen.

Räty paljastaa kirjassaan myös saaneensa tarjouksen pelaamisesta Kiinan maajoukkueessa. Tämä olisi sääntöjen puitteissa onnistunut, koska hän oli pelannut Kiinassa kolmen kauden ajan, eikä ollut pelannut Suomen paidassa kahteen vuoteen.

Lopulta Räty päätti olla hyväksymättä maajoukkuetarjousta. Hän kertoo suhtautuneensa tarjoukseen ristiriitaisesti Kiinan ihmisoikeustilanteen takia, mutta toisaalta hän arvosti työtä, jota Kiinassa oli tehty naisten jääkiekon kehittämisen ja arvotuksen eteen.

Kiinan maajoukkueen edustamisesta Räty olisi saanut vieläkin enemmän rahaa. Muutamat hänen seurakavereistaan, kuten kanadalainen Hannah Miller, tarttuivatkin tarjoukseen. Miller pelasi Kiinan olympiajoukkueessa nimellä Mi Le.

Rätykin olisi joutunut ottamaan olympialaisissa kiinalaisen nimen. Jää ikuiseksi arvoitukseksi, miltä se olisi kuulostanut.

Rädyn kirjapaljastukset ovat herättäneet sosiaalisessa mediassa paljon kohua ja raivoakin. Hän tienasi Kiinassa siis yli 100 000 euroa kaudessa, mutta nosti samaan aikaan Suomen valtion maksamaan 10 000 euron verotonta kausiapurahaa. Apurahastaan huolimatta hän ei suostunut pelaamaan Suomen maajoukkueessa 2021 MM-kisoissa.

Suomen maajoukkueen entinen päävalmentaja Pasi Mustonen raivostui Rädylle, että tämä nosti apurahaa hurjista ansioistaan huolimatta, eikä edes suostunut MM-kisoihin. Mustosen näkemyksen moni suomalainen veronmaksaja ymmärtää.

Rätyä voi kritisoida siitäkin, että hän ylipäätään harkitsi Kiinan edustamista rahaa vastaan. Hän oli nauttinut 10 000 euron vuosittaista verotonta apurahaa kolmen vuoden ajan siitä hyvästä, että edustaisi maajoukkuetasolla Suomea.

Jos Räty olisi edustanut Kiinaa, olisi hän antanut samalla hiljaisen hyväksyntänsä Kiinan ihmisoikeuspolitiikalle. Hänestä olisi tullut rahalla ostettu Kiinan valtion mannekiini.

Teksti: Otto Palojärvi. Kuva: Jääkiekkoliitto

Lue myös:Noora Räty ja Pasi Mustonen – Naisleijonien hämärää historiaa