Tiina Lillak oli 1983 Suomen suosituin urheilija heitettyään MM-kisoissa Helsingin Olympiastadionilla keihäskultaa. Lillakilta ei itse asiassa muuta odotettukaan kuin voittoa. Hopea olisi ollut pettymys.
– Olihan siinä tavoitteena voittaa. Kausi oli täynnä voittoja. Olin voittamaton sinä vuonna ja lopputulema oli, että voitto piti ottaa. Hieno kokemus ja vielä Suomessa, Lillak muistelee 40 vuotta myöhemmin Sportti.com -sivustolle.
MM-kultamitalinsa Lillak ratkaisi viimeisellä heitolla. Se kantoi 70,82. Kisan kultasuosikki kesti sittenkin paineet.
– Ei tuommoisessa tilanteessa hirveästi muuta pysty ajattelemaan kuin, että pitää vaan kasata itsensä ja saada se tunne, että mä olen tässä. Yksi heitto jäljellä. Tee jotain. Ja sieltä tuli se ryhdistäytyminen, Lillak kommentoi kultaheitostaan.
Kisojen jälkeen Lillakia vietiinkin kaikenlaisiin kissanristiäisiin. Pyöritys oli todella kovaa ja ymmärrettävästi Lillak ei ole halunnut olla aktiiviuransa jälkeen paljoa julkisuudessa.
Olympiastadionille hän tuli mediatilaisuuteen, kun toinen urheilulegenda Ringa Ropo kutsui. Tahto-urheilumuseossa avattiin Helsingin 1983 kisoja käsittelevä näyttely.
– Tiina oli joka paikassa, eikä olisi halunnut olla joka paikassa. Tämä oli poikkeuspäivä. Ringan takia tulin tänne. Ja kiva täällä on nähdä vanhoja muitakin urheilijoita. Aikansa kutakin, Lillak naurahtaa.
Nyt 40 vuotta myöhemmin Olympiastadion on ehostettu. Lillakin mukaan Helsingin urheilupyhättö näyttää mukavammalta kuin 1983.
– Stadion oli vähän erinäköinen kuin nykyisin, mutta oikeastaanhan tää on komeampi. Näyttää, että ihmiset ovat täällä vähän lähempänä ja yleisöllä olisi täällä vähän mukavampaa, vaikka sataisi tai tuulee, niin tuolla ei todennäköisesti ole niin kylmä kuin siinä entisessä versiossa.
Haastattelu: Otto Palojärvi
Lue myös:Martti Vainion dopingkäry järkytti – ”Se oli kamala”
