Suomalainen yleisurheilu koki yhden traagisimmista hetkistään Los Angelesin olympiakisoissa 1984. Martti Vainio menetti 10 000 metrin juoksun olympiahopeamitalinsa dopingkäryn takia.
Vainion käry oli karmea järkytys Suomen joukkueen urheilijoille.
– Se oli kamala. Muistan sen, kun meidät kutsuttiin aamulla palaveriin, ja meille kerrottiin siitä. Oli ihan hirveä fiilis lähteä sitten kisaamaan. Tosi semmoinen pettynyt olo, kommentoi pikajuoksija Helinä Marjamaa Sportti.com:lle Helsingin Olympiastadionilla 39 vuotta myöhemmin.
Vainion käryä seliteltiin pitkin syksyä muun muassa puukulhoilla ja talonmiehen antamalla väärällä piikillä. Myöhemmin tapaus ratkesi, kun paljastui, että Vainio oli kärähtänyt jo Los Angelesin kisoja edeltäneenä keväänä Rotterdamin maratonilla.
Erikoisinta oli, että Vainio kärähti anabolisista steroideista, joista ei pitäisi olla kestävyysjuoksussa hyötyä.
– En osaa siihen sanoa mitään. Mutta outo juttu kaiken kaikkiaan, hämmästelee Marjamaa.
Tiina Lillak heitti keihäskultaa Helsingin 1983 MM-kisoissa, joissa Vainio saavutti 5000 metrillä pronssia. Los Angelesissa Lillak heitti olympiahopeaa. Vainion käry tuli ilmi muutamaa päivää keihäsfinaalia myöhemmin.
– Se oli Martin juttu. Olihan se koko joukkueelle ikävää, että tommoista kohua oli. Mehän ei olla toistemme työstä vastuussa, Lillak kommentoi asiasta 39 vuotta myöhemmin.
Haastattelut: Otto Palojärvi
