Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann on valinnut paljon nuoria pelaajia Susijengin MM-rinkiin. Nuorukaisista harva yltää lopulliseen MM-ryhmään, mutta luvassa on arvokasta oppia leirityksessä ja harjoitusotteluissa.
Suomen ongelmana on ollut pelaajien pituus. Uudessa sukupolvessa siihen asiaan on luvassa muutos.
– Suomen koripallomaajoukkue tulee tulevaisuudessa näyttämään tällaiselta ”Muuris-Kotti” -maiselta. Siellä tulee olemaan urheilullisia ja kookkaita pelaajia. Ja toivottavasti hyvin heittäviä pelaajia, Dettmann kertoo.
Hanno Möttölä esimerkiksi hankki oppinsa aikoinaan USA:n yliopistosarjasta. Dettmann suosittelee yliopistosarjoja kaikille.
– Mutta näillähän on vielä ura edessä. Oskar Michelsen on menossa jenkkeihin kouluun ja katsotaan, miten Julius Rajalan kanssa edetään. Paras polku näille nuorille pelaajille on mennä yliopistoon. Pelaaja saa jatkaa riittävää harjoittelua, eikä joudu tällaisen älyttömän pelaamisen kierteeseen. Saa harjoitella ammattiympäristössä, jossa valmennus ja ympäristön arvostus ja vaatimus on kohdallaan.
– Elämässä on muutakin, kun opiskelu tulee mukaan. Se tekee pelaajista parempia koripalloilijoita. Bonuksena voisi todeta, koska valtion taloudelle tämä on positiivinen asia. Joku muu kuin yhteiskunta maksaa näiden pelaajien koulutuksen. Ihmetellyt olen, miksei meille tästä asiasta ole tullut mitään bonusta, Dettmann kertoo.
Viime aikoina trendi on ollut sellainen, että useampi pelaaja on mennyt suoraan ammattilaiseksi. Dettmann tarkentaa asiaa.
– Lyhyet pelaajat ovat lähteneet suoraan ammattilaisiksi. Joonas Cavenille ei koulu maistunut, joten ammattilaisuus on ainoa vaihtoehto. Lähtökohtaisesti sanoisin kuitenkin, ettei voi olla kovin haitallista, että seisot kahdella jalalla. Toinen on urheilullinen ja toinen akateeminen koulutus. Se on meidän lajin iso etu.
Dettmannin mielestä yliopistokoris Yhdysvalloissa tuo kuitenkin parasta oppia.
– Yliopistossa pelataan tiiviisti kolme kuukautta vuodessa, mutta ei mitään älyttömiä pelimääriä. Ihmiset luulevat, että on pelkkää pelaamista, mutta rankin osuushan on se pelipaikkojen välinen siirtyminen. Se on ylivoimaisesti rankemmin. Maissa, joissa pelataan paljon, lennetään omilla koneilla omilta kentiltä. Se on iso ero.
Liikaa pelejä Korisliigassa
Dettmann ei säästele kritiikkiä kommentoidessaan Korisliigan runkosarjan pituutta. Sarja pelataan nelinkertaisena.
– Ihanteellinen määrä on suhteutettuna aikaan. Yksi neljään. Tarkoittaa sitä, että jos pelataan kuukaudessa kuusi ottelua, on se hyvä määrä. Tulee jossain vaiheessa kaksi peliä viikossa, mutta pääsääntöisesti yksi, Dettmann ilmoittaa.
– Nää on ihan älyttömiä määriä, mitä pelataan Suomessa sarjatasoilla. Se on taloudellisesti raskasta. Kuluttaa taloudellisia resursseja lajilta pois. Tää ei ole vain meidän lajin ongelma, vaan kaikkien lajien ongelma. Kuluttaa valmennuksen resursseja ja urheilijoita, Dettmann jatkaa.
Toistaiseksi kritiikki ei ole tehonnut.
– Tässä maassa seistään päällään tässä asiassa. Se on päässyt pesiytymään vain tänne. Sitten kun joku yrittää asiaan puuttua, joku sanoo, että saadaan 2000 euroa jostakin ottelusta katsojatuloja. Kukaan ei laske, mitä sen pelin järjestäminen oikeasti maksaa, Dettmann sanoo.
Pelejä vähentämällä voitaisiin Dettmannin mukaan käyttää resursseja muuhun.
– Jokaisen peli organisoiminen maksaa helvetisti. Maksaa siinä, että joudutaan käyttämään sitä ihmistä vapaaehtoistyöhön. Ei ole ilmaista lounasta.Kaikki maksaa. Sen vapaaehtoistyöntekijän voisi käyttää johonkin toiseen vapaaehtoistyöhön. Voidaan hankkia rahaa, pyörittää koulukoripalloa.
– Se on sellaista itsensä huijaamista. Kun kattelee tätä keskustelua alkaa olla aika väsynyt.
Otto Palojärvi
