Helsingin Olympiastadionilla 1983 järjestettiin historian ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat. Suomen joukkueen yllättäjiin lukeutui Helinä Marjamaa (o.s. Laihorinne), joka sijoittui 100 metrin finaalissa kuudenneksi.
Marjamaan uralla vuosi 1983 oli uran ehdoton huippu. Hän juoksi samana vuonna yhä voimassa olevan Suomen ennätyksen 11,13. MM-finaalissa hänen aikansa oli 11,24.
Marjamaalle Olympiastadion tuo 40 vuotta myöhemmin mieleen upeita muistoja.
– Kun ollaan näissä merkeissä keräännytty tänne Stadikalle, niin totta kai herää kivoja muistoja siitä, kuinka tuolta ykkösradalta pääsin juoksemaan finaalissa täällä MM-kisoissa. Se oli kyllä uran huikeita kohokohtia tämän kotiyleisön läsnä ollessa ja kannustamana. Se oli ihan mielettömän hienoa, Marjamaa kommentoi Sportti.com -sivustolle.
MM-finaalissa koettiin draamaa. Kisan voittajasuosikki, vuotta myöhemmin Los Angelesissa olympiakultaa voittanut Yhdysvaltojen Evelyn Ashford joutui keskeyttämään.
– Hänellä meni jalka siinä jossain kohtaa. Sen muistan, että jollain lailla siihen reagoin, kun ihan vierekkäin oltiin. Sitten vaan juoksu jatkui. En tiedä, mikä vaikutus oli omaan suoritukseeni. Todennäköisesti jonkin verran, mutta ei varmaankaan merkittävästi, Marjamaa muisteli.
Marjamaa oli jo useamman vuoden ajan ollut suomalaisen pikajuoksun merkittävä lupaus. 27-vuotiaana kaikki meni sitten nappiin ja syy oli selkeä.
– Kyllä viimeiset kolme vuotta harjoittelin, että tähtäsin siihen, että loppujuoksuni paranee ja se paranikin siten, ettei hidastunut niin paljon kuin aikaisemmin. Juoksuasento pysyi korkeana paremmin. Kun juoksuasento pysyy hyvänä, mikä on aivan ehdoton edellytys pikajuoksussa, ja rytmi säilyy, ei vauhti hiljene niin paljon. Se on vain niin yksinkertaista.
MM-kisat 1983 muistetaan parhaiten tietysti Tiina Lillakin keihäskullasta. Marjamaa näki Lillakin kultakiskaisun paikan päällä.
– Olin katsomossa silloin. Aivan huikeata oli kyllä. Meillä oli mieletön porukka sitten tuolla katsomassa ja kannustamassa. Oli aivan älyttömän hienoa.
Lillak spurttasi voittoheittonsa jälkeen kovavauhtiselle kunniakierrokselle. Marjamaa naurahti, että Lillak olisi sillä suorituksella pärjännyt satasella.
– Tiinalla oli niin hyvä alkukiihdytys, että olisi voinut haastaa kisaan.
Haastattelu: Otto Palojärvi
Lue myös:Tiina Lillak teki historiaa – ”Piti vaan saada se tunne, että mä olen tässä”
