Englanti pelaa jalkapallon arvoturnauksen finaalissa ensi kertaa sitten 1966 MM-kultansa voitettuaan EM-välierässä Lontoon Wembleyllä Tanskan maalein 2-1. Tosin ottelun ratkaisu ei ollut kovinkaan kunniakas, kun jatkoajalla Englanti sai rangaistuspotkun tilanteesta, josta monien mielestä rankkaria ei olisi pitänyt viheltää.
Tanska johti Mikkel Damsgaardin upealla vapaapotkumaalilla 1-0, mutta Englanti nousi nopeasti tasoihin. Ennen Harry Kanen rangaistuspotkun jälkitilanteesta tullutta maalia Englanti hallitsi peliä selvästi ja maali suorastaan roikkui ilmassa.
– Joukkue on löytänyt keinot vuosien varrella voittoon. Mielestäni dominoimme peliä viimeiset 30 minuuttia varsinaisella peliajalla. Jatkoajalla meillä oli selkeästi enemmän energiaa. Joukkueen syvyys ja mentaliteetti ovat tuoneet meidät tähän vaiheeseen, kommentoi Englannin päävalmentaja Gareth Southgate.
Southgate ymmärtää tanskalaisten katkeruuden. Hän oli kuullut, että rankkarituomio oli aika kevyt.
– En ole nähnyt rankkariin johtanutta tilannetta. Jos katsotaan pelin statistiikkaa, niin loimme paljon enemmän paikkoja. Pelin tasapainon osalta ansaitsimme voiton. Ymmärrän tanskalaisten näkemyksen, kun rankkari oli kevyesti tuomittu, hän sanoi.
Vastustaja sai Southgatelta tunnustusta.
– Tanska pelasi upean turnauksen. Nousivat alkulohkosta jatkoon todella vaikeiden tapahtumien jälkeen. Heillä on hieno joukkue ja hieno valmentaja, Southgate kehui.
Southgate kehui myös omaa joukkuettaan. Hänen mukaansa Englannin menestyksen taustalla on vahva tiimihenki.
– Pelaajat ansaitsevat tämän. He ovat mahtava ryhmä yhdessä ja tukevat toisiaan. Meillä on tähtiä, jotka ovat saaneet vähemmän peliaikaa ja hyväksyvät sen. Kaikki tietävät, mitä tämä merkitsee koko maalle. Sen koimme tänään Wembleyllä, hän sanoi.
Mutta pettymys olisi valtava, jos Englanti ensi sunnuntaina EM-finaalissa häviäisi Italialle. Southgate korostaa joukkueensa joutuvan valtavaan testiin.
– Se on kovin haaste, mikä voi olla. Vastassa on todella kova joukkue ja meillä on yksi päivä vähemmän toipumisaikaa, hän sanoi.
Teksti Otto Palojärvi
