HELSINKI.HIFK lähti tähän jääkiekon Liiga-kauteen – jälleen kerran – yhtenä suurimmista mestarisuosikeista.
Mestaruuteen tarvittavat palaset ovat olemassa, mutta saadaanko niitä hitsattua yhteen ennen kuin on liian myöhäistä?
HIFK:n kausi on ollut melkoista vuoristorataa. Joukkue on pelannut välillä erinomaisesti, mutta hyvän ja huonon päivän ero on ollut turhan suuri.
Syksyllä HIFK paineisti upeasti ja pelasi todella viihdyttävää jääkiekkoa, mutta tulosta ei vain tullut. Sen jälkeen koitti HIFK:n kauden toinen erikoinen jakso: helsinkiläisjoukkue pelasi heikommin kuin syksyllä, mutta alkoi silti voittaa pelejä.
Tämän jälkeen oli vuorossa kolmas jakso: HIFK ei pelannut erityisen hyvin, eikä voittanut pelejä. Nyt on kääntymässä kauden neljäs lehti, johon lähdettäessä ei oikein osaa sanoa, mitä voisi odottaa. HIFK voitti ennen lauantain KalPa-ottelua neljä ottelua putkeen, mutta jokainen niistä tuli otteluista, jotka ”pitikin voittaa” ennakkoon heikompia joukkueita vastaan.
HIFK:n pelaajamateriaali on etenkin hyökkäyksen osalta jäätävä. On Ville Leskinen, on Michael Keränen, on Teemu Turunen, Jesse Saarinen, Sebastian Dyk sekä Otto Paajanen. Sitten on vielä kapteeni Jere Sallinen, viime kevään maailmanmestari. Puolustuksessa on Mikko Kousaa, Joonas Järvistä ja kumppaneita. Maalivahtikaksikko Frans Tuohimaa-Atte Engren on laadukas. Materiaalista ei jää siis totisesti kiinni, vaikka muun muassa Turunen ja Paajanen ovat tällä hetkellä loukkaantuneina sivussa.
Mutta jääkiekossa ei pelata nimillä. Tämän kliseen toki jokainen on kuullut, mutta niin se vain on. HIFK kyllä yrittää joka ilta, mutta jotain tämän kauden IFK:sta tuntuu puuttuvan. Joukkue ei ole vieläkään hitsautunut yhtenäiseksi tulosta takovaksi yksiköksi. Ja tämä on sarjasta ja kiekkomaasta riippumatta täysin välttämätöntä, jos menestyä aiotaan.
Miksi niin ei ole käynyt? Yksi syy voi olla siinä, että HIFK:ssa on tähtiä jo vähän liikaakin. Jokainen tähtipelaaja haluaa pelata tulosyksikössä ja ratkaista pelejä, mutta tällaisia vakansseja on kuitenkin tarjolla jokaisessa joukkueessa vain rajallinen määrä.
HIFK:n päävalmentajalla Jarno Pikkaraisella riittääkin aprikoitavaa siinä, miten jokainen joukkueen tähti pidetään tyytyväisenä. Yksi ”uhri” on nimittäin jo syntynyt Iikka Kangasniemen muodossa. Kangasniemen penkittäminen oli oikea ratkaisu, sillä Kangasniemen nykyinen vire ei oikeuta paikkaan kokoonpanossa, mutta samalla se oli muistutus siitä, ettei joukkueessa voi olla liikaa tulosyksikön pelaajia. Tästä muistutti taannoin myös Pikkarainen itse.
HIFK:n onneksi helmikuu on vasta alkanut. Joukkueella on vielä aikaa hitsaantua yhteen ja takoa tulosta aina jopa mestaruuteen asti. Huono uutinen on se, että aikaa ei kuitenkaan ole rajattomasti. Tulevat viikot määrittävät sen, tuleeko HIFK:n kaudesta nappiosuma vai katastrofi. Molempiin vaihtoehtoihin on aineksia.
Ville Hirvonen
