Helsingin IFK ja koko suomalainen jääkiekkoperhe kuuli keskiviikkona suru-uutisen, kun tieto kiekkolegenda Matti Hagmanin kuolemasta levisi.
61-vuotiaana kuolleen HIFK-legendan teot kaukalossa ja sen ulkopuolella hakevat vertaistaan. Hagman oli kiekkotaitelija, jonka lahjakkuutta kuvaavat parhaiten toisen kiekkolegendan, Mark Messierin sanat. Messier kertoi aikanaan, että Hagman on paras sentteri, jonka kanssa hän on koskaan pelannut.
Messier teki NHL:ssä valtavan pitkän uran ja pelasi uransa aikana muun muassa Wayne Gretzkyn laitahyökkääjänä. Kaikki jääkiekkoa seuraavat tietävät, mihin saavutuksiin legendaarinen numero 99 urallaan ylsi. Silti Messier piti Hagmania parempana. Se kertoo paljon.
Hagmanin uran kovin saavutus on ilman muuta nouseminen NHL:ään ensimmäisenä Suomessa kiekko-oppinsa saaneena jääkiekkoilijana. Tämä tapahtui aikana, jolloin eurooppalaisten pelaajien arvostus Pohjois-Amerikassa oli pyöreä nolla. Hagman joutui epäonnekseen vain Edmonton Oilersiin, missä hänen ei ollut mitään mahdollisuuksia ohittaa Wayne Gretzkya seuran ykkössentterinä. Jossakin toisessa seurassa Hagmanin tarina olisi voinut olla vieläkin tarunhohtoisempi.
Tällä kaudella kautensa NHL:ssä aloittaa 32 suomalaispelaajaa, mikä on pitkälti tienraivaajana toimineen Hagmanin ansiota.
Suomessa Hagmanin koti oli aina HIFK:ssa, vaikka hän pelasi myös Kiekko-Reippaassa uransa loppuvaiheessa. HIFK:n tapa jättää ”oma kundi” ilman sopimusta närkästytti Hakkia, mutta lopulta asiat saatiin sovittua ja Hagman pääsi lopettamaan liigauransa HIFK:hon kaudella 1991-1992. Viimeisellä kaudella Hagmanin vauhti oli jo merkittävästi hidastunut, mutta pään sisällä jyskyttänyt kiekkotietokone jauhoi edelleen. Hagman sai lopulta suurimman kunnianosoituksen, minkä jääkiekkoilija voi saada, kun HIFK nosti paidan numeroa 20 Helsingin jäähallin kattoon.
Hagmanin persoona oli iso. HIFK:n vuosina Hagman oli muiden johtavien pelaajien kanssa pomo, jolta kysyttiin lupa kaikkeen. Häntä kunnioitettiin ja ihailtiin, pelättiinkin. Hagmanin aikakaudella HIFK nousi isoksi, pelätyksi, vihatuksi, mutta myös rakastetuksi joukkueeksi. Pomon roolilla oli toki myös kova hinta.
– Kovan kundin roolin ylläpitäminen ei ole koskaan helppoa, ehkä pomon rooli kävi Hakille raskaaksi, ja ehkä hän siksi alkoi suhtautua negatiivisesti elämän eri asioihin, HIFK-pomo Frank Moberg sanoi Marko Lempisen kirjoittamassa elämänkertakirjassa.
Hagman oli supertähti, joka juhli railakkaasti. Kova elämä kävi kalliiksi. Vuonna 2009 Hagman hakeutui tutkituttamaan polvensa ja samalla selvisi, että hänen elimistönsä oli täysin rikki. Hagman nousi vielä tämän jälkeen jaloilleen ja toimi muun muassa HIFK:n radiokommentaattorina. Vielä viime kaudella numero 20 oli vakiovieras Helsingin jäähallissa, mutta tänä syksynä häntä ei enää näkynyt. Heikentynyt terveys oli vienyt legendalta voimat.
Minulla oli suuri ilo ja kunnia tavata kertaalleen legenda itse. Epävirallinen kohtaaminen jäi mieleeni. Kovan ulkokuoren alta pilkisti ystävällinen ja avulias ihminen, jolla oli tuhat tarinaa kerrottavanaan. Legenda on nukkunut pois, mutta muisto elää ikuisesti.
Ville Hirvonen (@hirvonenville)
