Helsingin IFK kaatoi torstaina SaiPan jääkiekon SM-liigassa 4-1-lukemin.
Ottelusta erikoisen teki se, että HIFK:n maalivahtivalmentaja Jan Lundell, 46, pelasi monen vuoden tauon jälkeen HIFK:n paidassa. Lundellin vastuu jäi tosin vain minuuttiin ja kuuteen sekuntiin.
Itse ottelussa HIFK oli selvästi niskan päällä alusta loppuun siipirikkoista SaiPaa vastaan, vaikka vierailija tekikin ottelun avausmaalin.
Toisessa erässä HIFK:n Otto Paajanen nosti joukkueen kuitenkin reppuselkään kahdella nopealla osumallaan ja hurjassa vireessä oleva Ville Leskinen (1+2) auttoi omalla tehoilullaan.
– Hyvä työmäärä ja kärsivällisyyden voitto. SaiPa puolusti tiivisti ja veti trappia ja otti näin käytännössä meidän suorahyökkäämisen mahdollisuuden pois. Jouduimme pelaamaan paljon päädyn kautta ja sittenhän se menee aika työpainotteiseksi jutuksi. SaiPa teki vielä pelin avausmaalin, joten meidän kärsivällisyyttä mitattiin kyllä siinä. Sitten saimme aika nopeastikin kaksi maalia ja vielä se kolmas. Kolmannessa erässä saatiin sitten kontrolli itselle ja vastahyökkäyksestä neljäs maali. Kärsivällisesti pelattiin sitten sen jälkeen, HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen summasi illan.
HIFK tiedotti tällä viikolla synkkiä uutisia, kun joukkueen ykköstähti Teemu Turusen pitkästä sairauslomasta kerrottiin. Samalla HIFK:n ylivoimaisesti tehokkain syömähammas, ykkösketju Turunen-Otto Paajanen-Sebastian Dyk hajosi. Vastuunkantajia on kuitenkin löytynyt. Etupäässä vastuuta on ottanut Ville Leskinen, joka nakutti torstainakin tehot 1+2.
– Kyllä sieltä pitääkin tulla tehoja laajalta rintamalta, mutta Turusta on tietysti tosi vaikea korvata yksi yhteen, sillä hän on niin monipuolinen pelaaja, jonka voi heittää missä tahansa tilanteessa kehiin. Kyllä sieltä pitää nyt muiden nousta esiin ja hyvin ovatkin nousseet. Täytyy vielä muistaa sekin, että (Anton) Lundell on vasta toipunut loukkaantumisesta, kuten (Jesse) Saarinenkin. Varmasti pystyvät parantamaan vielä, Pikkarainen sanoi.
Pikkarainen petasi ottelussa paikkaansa HIFK-fanien sydämiin, sillä hän otti vielä reilu minuutti ennen loppua seuraikoni Jan Lundellin maalille.
– Siinä tuli hyvä sauma siihen, kun oli sen verran selkeä johto. Oli tietysti hienoa saada isä ja poika kentälle. Se oli hieno hetki, kun kävin sanomassa Lunkalle, että alkaa ottamaan lämpöä, niin alkoi fanipäätykin vähän hiillostamaan. Ainoa ohje pelaajille oli, että älkää päästäkö ampumaan, Pikkarainen naureskeli.
Jan Lundellin poika, Anton kävi kysymässä Pikkaraiselta, että pääseekö hän viimeiseksi vaihdoksi jäälle.
– Sanoin, että ehdottomasti. Sehän tässä oli kuitenkin se suola. Tällaisia tarinoita on kuitenkin niin vähissä. Lunkka pääsi vielä kerran olemaan pelaajan nahoissa ja piti joukkueelle hienon puheen siitä, miten kuitenkin se pelaaminen on parasta, eikä niitä tunteita pääse enää koskaan kokemaan valmentajana, Pikkarainen paljasti.
Ville Hirvonen, Helsinki
