Wilma Murto selviytyi Tokion olympiakisoissa seiväshypyn finaaliin. Olosuhteet olivat rankkasateen takia raskaat ja karsinta myös keskeytettiin pitkäksi ajaksi. Murto ylitti 455 toisellaan ja sillä irtosi siis finaalipaikka.
– Vaikein urheilullinen suoritus mitä olen varmaan ikinä tehnyt kisatilanteessa. Fyysisesti ja henkisesti oli vaikea tuollainen pitkä tauko ja karsea keli, kun näki vielä, että porukka loukkaantuu. 15 finalistista kaikki on sen paikan kyllä ansainneet. Oli aika rankka päivä, iloinen Murto sanoi haastattelupisteellä.
Murto epäonnistui 455:stä ensin lyhyemmällä seipäällä, jolla oli ylittänyt 440. Hän vaihtoi pidempään seipääseen ja se tuotti tulosta.
– Epäonnistumisen jälkeen vaihdettiin isompaan seipääseen ja pääsin yli. Sitä epäonnistunutta hyppyä voisi sanoa verryttelyhypyksi. Se kuulostaa paremmalta, Murto naurahti.
Karsinnassa vuodatettiin kyyneleitä. Riossa olympiahopeaa voittanut kaksien edellisten MM-kisojenkin hopeamitalisti Sandi Morris loukkaantui sateen jälkeen hänen seipäänsä katkettua.
– Sandi Morris oli ensimmäinen urheilija, joka laittoi pelin poikki, kun sadetta tuli kovasti. Kaikkien puolesta keskeytti kisan ja toimitsijat reagoi siihen nopeasti. Tauon jälkeen hänellä meni seiväs poikki ja loukkasi itseään. Olisi ollut kuka vaan, olisi varmasti tehnyt saman. Sandi sanoi, ettei näe enää mitään, kun vettä tulee niin paljon, Murto kertoi.
Murto kävi sanomassa Morrisille, että on hänen puolestaan pahoillaan. Murto paljasti kahden muun yhdysvaltalaishyppääjän lohdutelleen Morrisia, joka siis karsiutui finaalista.,
Murron mukaan henkisistä asioista oli paljon kiinni, kun karsintakisaa viimein päästiin jatkamaan.
– Kun ei ole tehnyt suoritusta puoleentoista tuntiin, on se haastavaa. Veikkaan, että tosi paljon on tossa kohtaa kiinni korvien välistä. Puhtaalta pöydältä joutuu tekemään sen suorituksen. Moni handlasi sen tosi hyvin. Kovaa sakkia on kyllä kentällä.
– Kun tässä on peilannut Rioon taaksepäin, niin kyllä sen ymmärtää, mitä kokemus tarkoittaa. 23-vuotiaana en yhtään tiennyt, mitä se tarkoittaa. Pitää vaan rauhallisena katsoa, mikä seuraava liike on, Murto jatkoi.
Finaalipaikka tuntui isolta helpotukselta. Murto paljasti vuodattaneensa ilon kyyneleitä.
– Kyllä tosi hienolta tuntuu varsinkin tuollaisen raasteen jälkeen. Tänne tullessa oli tavoitteena. Uskoin, että oli realistiset tsäänssit. Vollotin silmät päästäni, kun sanottiin, että on finaalipaikka taskussa.
Finaali hypätään torstaina. Murto luottaa iskukykyynsä.
– Tää oli fyysisesti aika rankka. Kaksi välipäivää on. Palautellaan ja pari päivää keräillään. Luotan, että olen torstaina taas iskussa. Odotan, että on sana sanottavana, että tulee hyviä tuloksia. Jos ei vettä tule seuraavalla kerralla kuin saavista, niin pärjätään.
Millaista tulosta Murrolta voidaan sitten finaalissa odottaa? Hänen ulkoratojen ennätyksensä on 462.
– Kyllä mä enkkakunnossa olen. Riippuu palautumisesta ja olosuhteista, mutta kyllä mä olen valmis hyppäämään ennätyksen olympiafinaalissa. Tää on vaikea laji. Tuollakin näki, että moni hyvä hyppääjä jäi aloituskorkeuteen. Mitään en lupaa, mutta valmiudet siihen on. Kroppa voi tosi hyvin ja hypyt tuolla oli tosi hyviä, hän sanoi finaalin odotuksistaan.
Murto on ensimmäinen suomalaisnainen, joka on selviytynyt seiväshypyn olympiafinaaliin.
Teksti: Otto Palojärvi, Tokio
