Lumilautailusta on lyhyessä ajassa tullut yksi Suomen talviurheilun merkittävimmistä lajeista. Olympiamitaleita suomalaiset ovat voittaneet lumilautailussa kolmissa viimeisissä olympialaisissa. Markku Koski oli Torinossa 2006 halfpipen eli lumikourun pronssilla, Peetu Piiroinen samassa lajissa Vancouverissa 2010 hopealla ja Enni Rukajärvi voitti slopestylessa Sotshissa 2014 hopeaa.
Piiroisesta tuntuu hämmästyttävältä, että hänen Vancouverin kisojen menestyshetkistään on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta.
– Olihan siellä mahtavat fiilikset. Ei sitä silloin heti tajunnut, kuinka iso juttu se oli, mitä nyt jälkeenpäin muistelee. Aika hullulta kyllä tuntuu, että siitä on jo kahdeksan vuotta. Aika on mennyt nopeasti, Piiroinen toteaa.
Vancouverin kisat ja hopeamitalin voittaminen olivat Piiroiselle huima kokemus.
– Se oli kyllä hieno kokemus ylipäätänsä, kun ne olivat kuitenkin ensimmäiset olympialaiset mulle. Ei tiennyt, mitä se rumba oli. On se iso juttu, kun saa mitalin.
Piiroinen kehuu myös Vancouverin kisojen järjestelyjä.
– Vancouver oli aika hyvin järjestetty. Silloin me asuttiin kaupungissa olympialaisten pääkylässä ja sekin varmasti vaikutti asiaan. Kyllä kaikki toimi. Hyvää ruokaa oli ja suorituspaikatkin oli ihan ok.
Vancouverin kisojen jälkeen Piiroinen vaihtoi halfpipen slopestyleen. Sotshin olympialaisissa 2014 hän oli slopestylessa seitsemäs.
– Sotshissa me ei oltu pääkylässä, vaan vuorilla. Siellä oli kaikki vähän keskeneräistä vielä. Kämpässä oli rakennuspölyä aika paljon. Ei ehkä ollut niin hyvin järjestetty ainakaan omalta kohdalta vielä. Sotshin olympialaisissa pääkylässä olleet urheilijat kehuivat kyllä järjestelyjä ja pääkylässä oli varmaan siellä erilaista, Piiroinen muistelee Sotshin kisoja.
Piiroinen on palannut viime aikoina vanhan paraatilajinsa halfpipen pariin.
– Kyllä pipeakin olen laskenut, mutta se on enemmän sivulaji. Kyllä päätähtäin on enemmän slopestylessa ja big airissa, joita olen viime vuosina enemmän laskenut. Mutta kyllä olen pipeakin ruvennut taas laskemaan ja olisi hienoa, jos pystyisi senkin laskemaan Pyeongchangissa, hän kertoo.
Piiroinen ei kuitenkaan aio laskea lumikourua, jos huomaa, ettei menestysmahdollisuuksia ole.
– On siitäkin kiinni, pystyykö siinä kehittymään ja saamaan laskun sille tasolle, että voisi mennä kisoihin. En mä oikein haluaisi sinne mennä pipea laskemaan, jos tietää, ettei siellä voisi pärjätä. Olisi aika turisti silloin.
Big air saattaa olla Sotshissa suomalaislaskijoiden suurin menestyslaji.
– En usko, että kukaan suomalainen on big airissa ennakkosuosikki, mutta suomalaiset ovat pärjänneet siinä kansainvälisesti parhaiten. Se on lähellä slopestylea. Ei ole kuin se yksi hyppyri. Siinä ei tarvitse osata kuin kaksi hyvää isoa temppua. Kaksi temppua lasketaan yhteen ja se on se lopputulos, Piiroinen kertoo.
Slopestylessa menestyvät laskijat pärjäävät tavallisesti big airissakin.
– Slopestylessa pitää olla paljon monipuolisempi kuin big airissa. Siinä on se useampi hyndä ja siellä on kaikkia kaiteita ja erilaisia obstaakkeleita. Mutta yleensä menee niin, että jos olet hyvä slopestyle-laskija, osaat silloin hyvin big airiakin. Mutta jos on big airissa hyvä ja osaa kaksi temppua, ei slopestylessa ole välttämättä niin hyvä, Piiroinen taustoittaa.
Viime kausi meni Piiroiselta piloille loukkaantumisen takia.
– Aika tiivis ohjelma on joulukuusta eteenpäin olympialaisiin asti. Karsintakisoja ohjelmassa. Ensinnäkin pitäisi päästä siihen joukkueeseen. Viime talvena olin kokonaan ulkona sen kilpailukauden, kun mulla oli se loukkaantuminen. Pääsin vain alkutalvesta ja lopputalvesta laskemaan ja silloin ei ollut kisoja. Tällä kaudella olen ihan hyvin päässyt laskemaan ja enemmän pitäisi vielä päästä laskemaan hyviä mestoja, hän kertoo.
Pyeongchangin olympialaiset järjestetään ensi helmikuussa. Jos Piiroinen tulee olympiajoukkueeseen valituksi, pääsee hän kisaamaan Etelä-Koreassa urallaan toista kertaa.
– Olen ollut siellä junnujen MM-kisoissa 2007, mutta en ole sen jälkeen käynyt Etelä-Koreassa. Junnukisoissa oli hieno kilpailupaikka. Kunnon lomapaikka, jossa rinteet olivat auki ympäri vuorokauden auki. Asuttiin hotellissa ja siellä oli joku ostoskeskus hotellin alla, Piiroinen muistelee.
– Kisatkin menivät hyvin. Taisin olla kolmas halfpipessa siellä. Ainahan se on kivaa, kun kisat ovat vähän erilaisissa maissa. Erilaisia kulttuureja tulee ja on mielenkiintoisia paikkoja matkustaa. Hyviä muistoja, Piiroinen jatkaa.
Olympialaisissa Piiroinen haluaa seurata muitakin lajeja, jos aikaa vain löytyy.
– Jääkiekko kiinnostaa paljon. Tykkään itsekin pelata jääkiekkoa. Harmillista, että NHL ei päästä pelaajiaan kisoihin, ja onko se enää niin kiinnostavaa. Mutta totta kai jääkiekko on Suomessa vähän kuin kansallislaji, jossa suomalaiset on aina pärjänneet. Odotan eniten, että pääsen katsomaan jääkiekkoa, jos on kisoissa siihen vain aikaa.
Teksti: Otto Palojärvi
