Mika Poutala sijoittui 16:nneksi ja Pekka Koskela oli 36:s pikaluistelun 1000 metrin olympiakilpailussa Korean Pyeongchangissa maanantaina. Kilpailu oli samalla Koskelan huikean pitkän ja menestyksekään uran viimeinen.
Molemmat suomalaiset lähtivät selkeästi matkaan kaikki tai ei mitään -mentaliteetillä. Poutala oli 200 metrin väliajoissa (16,34) joukon kolmanneksi nopein ja 600 metrin kohdallakin vielä kuudentena. Poutalan kierrosajat olivat 25,3 ja 28,0.
Koskelan tunteikas päivä lähti jäällä vauhdilla käyntiin 200 metriä kuljettua 16,42. Kierrokset Koskelta olivat 25,8 ja 29,5.
Kilpailun voitti jo 1500 metrilläkin kultaa voittanut Hollannin Kjeld Nuis (1.07,95) neljän sadasosan erolla ennen 500 metrin kultamiestä Norjan Håvard Lorentzeniä. Pronssia otti Korean Tae-Yun Kim.
– Jos olisin lähtenyt yhtään rauhallisemmin Nuisia vastaan, olisi käynyt vielä varmemmin tämä mitä nyt kävi (toisen kierroksen radanvaihto). Nyt oli vain pakko lähteä kovaa. Ei tuntunut hyvältä. Fokus oli jotenkin niin täysin maanantaihin, että tankki oli sen jälkeen tyhjä. En saanut henkistä tai fyysistä tankkausta tehtyä. Oli fiksumpaa antaa tilaa takasuoralla kaverille, Poutala sanoi tiedotteessa.
– Rehellisyyden nimissä, ei tuntunut yhtä hyvältä ennen kisaa kuin ennen 500 metriä. Halusin uskoa mahdollisuuksiin, pikaluistelu on yllätyksellinen. Tänään pronssillakin oli yllätysmies, joka ei taida olla ollut maailmancupissa tonnilla mitaleilla.
– Tunteita on paljon, mahtavia tunteita. Kaikki muistot tulevat mieleen. En osaa yksittäisiä asioita poimia tunneryöpyn keskeltä. Nuorempana ajattelin, että tärkeintä on menestyminen. Kyllä ME-luistelut olivat sellaisia, että muistaa vieläkin miltä ne tuntuu, Pekka Koskela sanoi.
– Olen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat antaneet niin paljon: isä, äiti, isoveli, puoliso ja Halmeen Harri. Sellainen pyytettömyyden ilmapiiri, joka on ympärilleni rakentunut.
– Vaikeaa, mutta toisaalta aika energisoivaa tämä hetki nyt on. Kyyneleet valuivat poskilla, kun tulin rappusia alan. Muistin mm. lehdistön ilmeet, kun voitin ensimmäisen arvokisamitalin. Ei ole nyt helppoa. Olen nauttinut näistä viimeisistä päivistä valtavasti.
Lähde: Tiedote.
