Annimari Korte ei päässyt välieriin Tokion olympialaisissa 100 metrin aidoissa. Hän jäi ajallaan 13,06 jatkopaikasta kuusi sadasosaa.
Kortteen 2019 juoksema Suomen ennätys on 12,72. Mutta tällä kaudella hän on kärsinyt takareisivammasta, joka on verottanut hänen tulostasoaan huomattavasti.
– Maanantain lentomatkan jälkeen jalka ei ole palautunut. Käveleminen on tehnyt kipeetä. Sitä voi kaikki miettiä, että jos käveleminen sattuu, niin miten pääsee aitojen yli, Korte selvensi tilannettaan alkueräjuoksunsa jälkeen.
Korte itkikin ilosta. Jo olympialaisiin pääsy itsessään oli vahva suoritus kaikkien vaikeuksien ja kärsimysten jälkeen.
– Tunnen iloa, että pystyin ylipäätään juoksemaan. Koko vuoden on ollut epävarmaa, että pääsenkö juoksemaan tänne asti. Olen tosi onnellinen, että pystyin juoksemaan. Se on harmi, ettei täysillä päässyt juoksemaan ja yrittämään parastaan, mutta sellaista se on, hän sanoi ilon kyyneleet silmissään.
Tulos 13,06 on tilanteen valossa Kortteelta jo erinomainen aika.
– Verryttelyn pystyn ihan hyvin juoksemaan. Sitten tulee se puolen tunnin odotus, niin jänne jähmettyy. Repeää joka kerta lisää, kun aidan ylittää. On niin erilaista se juoksu sitten.
Kortteen tapauksessa kaikki hoidot on kokeiltu. Nyt taso riitti niiden jälkeen tähän.
– Neljä kortisonipiikkiä on tänä kesänä laitettu. Se on aika vaarallista, koska on riski, että koko jänne lähtee irti. Se oli ainut keino. Halusin, että vaikka jänne lähtisi irti, juoksisin silti tuolla. Kaikki mahdolliset hoidot kokeiltiin. Vasikanveriuutettakin.
Puudutusta Korte ei Tokiossa kokeillut.
– Tänään ei puudutettu. Jos ei tunne sitä, on riski, että jänne lähtisi irti. Halusin juosta ilman puudutusta, hän selvensi ratkaisuaan.
Takareisivamma on kiusannut Kortetta jo parin vuoden ajan.
– Viime kesänä treenipohjat oli niin hyvät, että pystyin joka viikko juoksemaan 12,8 tällä vammalla. Viimeinen vuosi on ollut niin vaikea treenata, eikä ole samoja pohjia kuin tänä vuonna.
– Takareiden jänteen ympärillä on turvotusta. Saattaa olla jänne osittain repeytynyt. Arpikudosta on pakaran puolella. On sieltäkin revennyt. On hajalla koko se alue sieltä, taustoitti Korte vammansa laatua.
Jossittelua voi jättää siitä, olisiko Korte voinut päästä finaaliin, jos olisi saanut lentää Sagan harjoitusleiriltä Tokioon bisnesluokassa. Suomesta Japaniin Korte lensi bisnesluokassa ja palautuminen onnistui.
– Useita tonneja maksoin bisnesluokasta ja se kannatti, koska sain hyvän leirin. Muuten en olisi pystynyt juoksemaan, koska toi parin tunnin lentomatkakin pahensi niin paljon. Japanin sisäisillä lennolla kaikki on joutuneet istumaan turistiluokassa. Siellä piti pitää väliä japanilaisiin, Korte taustoitti.
Suuren unelmansa Korte kuitenkin toteutti. Hän oli siitä riemuissaan.
– Olen tosi onnellinen. 2018 en ikinä uskonut, että juoksisin olympialaisissa. Silloin tää oli ihan mahdoton ajatus, että joskus olisin olympiaurheilija. Silloin olisin ollut tosi ylpeä 13,06:stakin. Nyt pystyin juoksemaan sen hajonneella jalallakin. Viime vuonna olisin varmaan pystynyt taistelemaan finaalipaikasta.
Vielä Korte ei ole tehnyt päätöstään, onko hänen kautensa nyt ohi. Hän haluaisi kilpailla vielä, mutta se myös riskeeraisi ensi vuoden MM- ja EM-kisat. EM-kisoissahan Korte olisi huippukunnossaan merkittävä mitalisuosikki.
– Haluaisin juosta Kalevan kisat ja Ruotsi-ottelun. En tiedä, onko siinä mitään järkeä. Tiedän, että voittaisin molemmat kisat, vaikka miten päin juoksisin. Mutta onko järkeä juosta tällä jalalla vielä muutama viikko. Jos mä pääsisin treenaamaan kuntoutuksen jälkeen täysillä, niin mulla on usko, että tulee hyvä vuosi. Olisi kannattanut leikata jo viime vuonna, mutta kokeiltiin silloin kaikki muut keinot vielä, Korte totesi.
Teksti: Otto Palojärvi, Tokio
