HELSINKI. Helsingin IFK:ta jo vuosikausia vaivanneeseen ongelmaan on yritetty jälleen löytää ratkaisuja. Päävalmentaja Olli Jokinen kertoo, että seurassa on löydetty myös konkreettisia asioita, joihin on pitänyt puuttua.
HIFK:n loukkaantumistilanne on ollut useana kautena poikkeuksellisen vaikea. Pahimmillaan sivussa on ollut jopa lähes puolet joukkueesta.
Viime kaudella ongelmat alkoivat jo varhain. HIFK puuttui alkukaudesta noin kymmenen vakiokokoonpanon pelaajaa, mikä pakotti Jokisen antamaan kokemattomille junioreille huomattavan suurta vastuuta.
Massiivinen poissaolosuma näkyi myös tuloksissa, ja HIFK vietti pitkään aikaa sarjataulukon häntäpäässä.
Ongelma ei ole kuitenkaan syntynyt Jokisen aikana. Samanlaiset vaikeudet ovat seuranneet HIFK:n valmentajien ja pelaajien vaihtumisesta huolimatta.
Katse kääntyi pukukopin hygieniaan
Jokinen kertoi jo aiemmin, että HIFK on selvitetty tarkasti jatkuvien poissaolojen mahdollisia syitä. Atleetin haastattelussa hän avasi nyt tarkemmin, mitä tutkimuksissa on noussut esille.
Yksi ensimmäisistä huomion kohteista oli yllättävä: joukkueen käyttämien tilojen hygienia.
– Kyllä me olemme tehneet varmasti ihan samanlaisia tutkimuksia kuin kaikki muutkin aiemmat valmentajat, jotka täällä ovat olleet, mutta kyllä meidän ensimmäiset tutkimukset lähtivät siitä liikkeelle, että miten me saamme meidän pukukoppitilat ja kaikki muutkin tilat paljon aiempaa hygieenisemmiksi, Jokinen kertoo.
Kaikki poissaolot eivät ole johtuneet loukkaantumisista. Joukkueessa on kärsitty myös runsaasta sairastelusta.
Jokisen mukaan siihenkin on pyritty löytämään selityksiä.
– Jos meillä on vaikka yli viikon verran jokainen yksilö kipeänä ja he saavat flunssan ihan vain siitä, että he saapuvat työpaikalle, niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Olemme löytäneet niitä juurisyitä myös sieltä, miten meidän pitää hoitaa meidän tiloja ja pitää paikkoja puhtaana.
Jokinen nosti esiin olkapäävammat
Pelkästään hygienia ei tietenkään selitä HIFK:n pitkää loukkaantumishistoriaa.
Jokinen huomauttaa, etteivät poissaolot ole erityisesti painottuneet esimerkiksi takareisien tai nivusten kaltaisiin vammoihin, jotka voisivat herättää kysymyksiä harjoittelun kuormituksesta.
Sen sijaan HIFK on kärsitty paljon esimerkiksi luunmurtumista ja olkapäävammoista.
Jokinen ei halua kuitata kaikkea pelkästään huonolla tuurilla.
– Aina voit mennä sen tekosyyn taakse, että niissä on käynyt huonoa tuuria, mutta jos meillä on kauden aikana vaikka viisi olkapäävammaa, niin kyllä se sitten tarkoittaa myös sitä, että kyllä meidän pitää treenata meidän yläkroppaa ja olkapäitä sen verran, että sinne saadaan enemmän voimaa ja pyöreyttä, ettei ne pomppaa heti joka taklauksen jälkeen pois paikoitaan, Jokinen sanoo.
Harjoittelustakin etsitään vastauksia
HIFK:ssa tarkastellaan nyt myös harjoittelun kokonaisuutta. Jokisen mukaan jääkiekko asettaa pelaajalle niin monipuoliset fyysiset vaatimukset, ettei harjoittelussa voida keskittyä liikaa vain yhteen ominaisuuteen.
Pelaajalta vaaditaan samanaikaisesti muun muassa voimaa, räjähtävyyttä ja kykyä tehdä asioita kovassa vauhdissa.
– Jos harjoittelet vain yhtä asiaa – esimerkiksi nyt vaikka kestävyyttä – sitten jos mennään tohon viivalle ja otetaan spurtti, niin veikkaisin, että meiltä kaikilta menee takareidet. Eli ei kannata lähteä siihen, Jokinen naurahtaa.
Ville Hirvonen
