Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon MM-kultansa 1995 Tukholmassa, mutta erittäin lähellä ensimmäinen kulta oli jo vuotta aiemmin Milanossa.
Italian kisoissa Leijonat hävisi vain yhden erän. Käsittämätöntä kyllä, tuloksena oli silti vain hopeaa.
Alkulohkossa Suomi pelasi Tshekin kanssa tasan 4-4. Sen ottelun ensimmäisen erän Leijonat hävisi, mutta sen jälkeen ei tullut yhtään erätappiota.
Alkusarjassa Leijonat teki viidessä ottelussa 29 maalia. Puolivälieräottelussa Suomi voitti Itävallan 10-0 ja välierässä Yhdysvaltain NHL-joukkueen 8-0.
Loppuottelussa vastaan tuli Kanada. Sen joukkueessa pelasivat muun muassa Joe Sakic, Rod Brind’Amour, Paul Kariya, Brendan Shanahan ja Rob Blake. Ryhmä on yksi nimekkäimmistä, joka Kanadalla on ollut MM-kisoissa jalkeilla.
Leijonilla mukana oli kaksi NHL-vahvistusta, Jari Kurri ja Christian Ruuttu. Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen olivat juuri lyöneet itsensä läpi. Kanadaa ei kumarreltu.
Esa Keskinen maalasi Suomen kolmannessa erässä 1-0 -johtoon. Sitten Jari Kurri kaadettiin sääntöjen vastaisesti, mutta tilanteesta ei tuomittu jäähyä, vaan Brind’Amour tasoitti 1-1:een.
Ottelu eteni rankkarikilpailuun. Siinä Kanada vei voiton Mika Niemisen epäonnistuttua ratkaisevassa yrityksessä.
Leijonien maalivahti Jarmo Myllys totesi 2017 Sportti.com:n haastattelussa, että 1994 finaalitappio oli hänen pitkän uransa pahin pettymys.
– Se on varmaan ollut raskain kokemus, kun on jälkikäteen miettinyt turnauksia. Pelaajahan käy vasta kauden päätyttyä läpi, mitä vuoden varrella on tapahtunut. Se oli henkilökohtaisesti todella raskas juttu, kun se oli niin lähellä, kun mentiin vielä rankkareille ja hävittiin ne. Silloin ajatteli, että oliko se tässä, että uran aikana pääsee näin lähelle, pääsee MM-finaaliin ja häviää sen rankkareilla, Myllys muistelee.
Tappion jälkeen Myllys vietti unettomia öitä.
– Kyllä se vei pitkään. Muistan, kun Savonlinnaan läksin kisojen jälkeen. Kahden kolmen viikon periodina todella huonosti nukuin ja mietin vain koko ajan. Mutta se varmaan kannatti syvällisesti käydäkin läpi. Seuraava kokoontuminen maajoukkueen kanssa kesällä ja valmistautumisen alku kohti Globenia antoi sitä uskoa, että me ollaan niin lähellä, että me pystytään saavuttamaan se maailmanmestaruus. Ja näin sitten kävikin.
Rankkarikisa on toisaalta lottoa. Niin täpärä finaalitappio vahvisti uskoa, että MM-kulta voitaisiin todellakin voittaa. Ja 1995 Leijonat voitti MM-finaalissa Ruotsin 4-1.
– Se tappio Kanadaa vastaan oli raskas ja kirvelevä tappio koko ryhmälle, mutta antoi uskoa koko ryhmälle, että me ollaan niin lähellä maailman kärkeä ja kenties parempiakin. Sen aisti joukkueesta, että päämäärä on voittaa Globenista kultaa. Mitään muuta ei ajateltu, Myllys totesi.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Mikael Granlund on Leijonien kapteeni – nämä miehet varakapteeneiksi
