Suomi on perinteisesti lähtenyt jääkiekon parhaiden pelaajien turnauksiin altavastaajana. Tämä johtuu siitä, että Leijonilla on NHL:ssä huippupelaajia vähemmän muihin jääkiekon suurmaihin verrattuna.
Vuoden 2004 World Cup-turnauksessa Leijonilta ei odotettu juuri mitään, mutta silti suomalaiset sijoittuivat turnauksessa toiseksi. Lehtinen korostaa, että Leijonilla oli silloin pelaajia NHL:ssä suurissa rooleissa ja vastustajat tunnettiin hyvin.
- Se oli just semmoinen hyvä haaste. Meillä oli hyviä pelaajia, mutta lähtökohdissa oltiin altavastaaja. Siinä auttaa aina se, että pelaajat olivat meillä isoissa rooleissa NHL-jengeissä ja pelasivat joka ilta niitä pelaajia vastaan, jotka olivat vastassa. Nyt on sama tilanne, koska kaikki pelaajat pelaavat niitä pelaajia vastaan tai ovat samassa joukkueessa, joita tulee vastaan helmikuussa, Lehtinen muistelee.
Lehtinen oli 1999 voittanut Stanley Cupin. Suomen kultainen sukupolvi oli tuolloin voimissaan. Joukkueella oli Lehtisen mukaan paljon itseluottamusta.
- Ei sellaista ole ollut, ettei uskottaisi, etteikö voitaisi voittaa. Paperilla oltiin 2004 altavastaajia, mutta siinä mielessä tää jääkiekko on hyvä, että paperilla olevat nimet eivät tarkoita, miten peli ehkä päättyy.
Välieräottelussa Minnesotan St. Paulissa Suomi voitti Yhdysvallat 2-1. Lehtinen ei laita hienoja maajoukkuemuistojaan arvojärjestykseen, mutta korostaa sen ottelun olleen kyllä yksi uransa merkittävimmistä Leijona-paidassa.
- Vaikea heitellä tässä kylmiltään, mutta olihan se yksi niistä peleistä, mitkä ovat jääneet todellakin mieleen. Matkustettiin vielä Euroopasta Pohjois-Amerikkaan kesken turnauksen ja pelattiin siellä jenkkipäässä. Se meni aika nopeasti, kun ensin pelattiin täällä päässä ja sitten vielä jenkkipäässä. Siinä oli paljon kaikkea muutakin kuin se voitto. Miten siihen peliin asti päästiin.
Haastattelu: Otto Palojärvi
Lue myös: Aleksander Barkovin nosteesta analyysi – ”En usko, että tietoisesti”
Tweet