KOMMENTTISuomen lentopalloäijät osoittivat jälleen MM-karsinnoissa, miltä näyttää voittava suomalainen palloilumaajoukkue.
MM-kisoihin raivattiin tie toisen kerran peräkkäin ja taas samalla tavalla: voittamalla oma MM-karsintalohko ylivoimaisesti.
Suomen nykymaajoukkue on kasvanut aikuiseksi. Viime MM-kisoissa Tuomas Sammelvuon miehistö henki vielä Mauro Berruton tinkimätöntä spirittiä. Sen jälkeen alkoi hallittu nuorennusleikkaus, ja vuoden 2015 EM-kisoissa otettiin Berruton aikakauden viimeinenkin hengenveto. Nyt kentillä nähdään oikeastaan ensimmäinen aito Sammelvuo-Suomi.
Vaikka poissa maajoukkueesta ovat suurpelaajat kuten Olli Kunnari, Mikko Oivanen, Matti Oivanen ja Kosti Shumov, linkki menestyksekkääseen eiliseen elää. Vielä ovat mukana – tosin oleellisesti aiempaa pienemmissä rooleissa – Mikko Esko, 38, ja Antti Siltala, 33. Mutta vain siksi, että heillä on pelillistä annettavaa.
Suomen kotoinen Mestaruusliiga on tasokas. On silti ensiarvoisen tärkeää, että ydinpelaajamme harjoittavat ammattiaan kansainvälisillä kentillä. Erityisen huomattavaksi osoittautuu Tommi Siirilän, Sauli Sinkkosen ja Elviss Krastinsin kehitys. Heillä ovat takana ensimmäiset ammattilaisvuodet maailmalla, ja ilme MM-karsinnoissa Tshekissä olikin aivan uusi.
Sammelvuo on valmentajatyyppinä eeppinen. Hän rakastaa paitsi lajia ja työtään myös pelaajiaan, henkilöstöä, faneja ja sidosryhmiä. Suomen merkittävien maajoukkueiden valmentajat Markku Kanerva, Lauri Marjamäki (eipäs tirskuta siellä) ja Henrik Dettmann ovat hienoja ihmisiä, mutta Sammelvuo nousee tinkimättömyyden ja humaanisuuden ainutlaatuisella misktuuralla omaan kastiinsa.
Suomelle ovat tulossa jo 17:nnet EM-kisat ja 8:nnet MM-kisat. Menestystarina jatkuu pian: Maailmanliigaa pelataan ympäri maailmaa kesällä (Helsingissä kesäkuun toisena viikonloppuna), ja EM-kisat käydään alkusyksystä Puolassa.
Lentisäijät erottuvat Suomen muista palloilumaajoukkueista upeimmin siinä, että joukkue haluaa voittaa, mutta myös osaa voittaa. Ja urheilussa juuri voittaminen on tunnetusti kaikkein vaikeinta.
Pasi Tuominen
