Suomalaisille esiteltiin keskiviikkona uusi olympialaji ja uusi suomalainen olympiaurheilija, kun naiset kilpailivat rullalautailun puistokisassa, jota kansankielellä skeittauksen park-kilpailuksi kutsutaan. Suomessa konservatiivinen urheilufani vierastaa skeittausta, mutta maailmanlaajuisessa suosiossa skeittaus kyllä päihittää kilpahiihdon tai 10 000 metrin juoksun.
Kuhinaa Ariaken skeittipaikalla riitti, vaikka yleisöä ei olympiakilpailuun päästettykään. Paikalla oli runsaasti mediaa erityisesti Yhdysvalloista, Japanista ja Brasiliasta.
Pieni Suomikin oli kansojen keskellä edustettuna. Yhdysvaltalainen Lizzie Armanto edusti isänsä kotimaataan Suomea ja kilpaili itse suunnittelemassaan sinivalkoisessa asussa, jossa kunnioitettiin Alvar Aaltoa.
Kilpailun urheilullinen arvo oli korkeatasoinen. Skeittaukseen vähemmänkin perehtyneelle viihdyttävää seurattavaa.
Siniristilippua ei salkoon kuitenkaan nostettu. Armanto oli vasta toipunut reisiluun murtumasta, eikä voinut skeitata parhaalla tasollaan. Tuloksena oli 14:s sija.
Suomen olympiajoukkueessa Armanto on ainoa urheilija, joka ei puhu Suomea. Hän toikin mieleen takavuosien kymmenottelijan Eduard Hämäläisen.
Jos hän olisi voittanut mitalin, olisivat sosiaalisen median öyhöttäjät aloittaneet välittömästi valitusvirret, ettei Armanto ole suomalainen, kuten jalkapalloilija Glen Kamaran tai koripalloilija Awak Kuierin tapauksessa on tehty. Toisin kuin qatarilaiset käsipalloilijat, ei Armanto ole siis ostourheilija, vaan hänellä on aina ollut Suomen kansalaisuus.
Armanto on useaan otteeseen ylistänyt Suomea, mutta päätös Suomen edustamisesta tuskin tuli pelkästään tunnesiteistä. Suomalaisuudellaan hän varmisti itselleen olympiapaikan, josta tulee paljon julkisuutta, ja sitä kautta tienestit voivat kasvaa.
Yhdysvaltojen kaikki kolme edustajaa pärjäsivät Tokion park-kilpailussa Armantoa paremmin. Armanto oli heitä rankingissa korkeammalla ja olisi päässyt Yhdysvaltain joukkueeseen, mutta Suomen edustamisella olympiapaikka on aina varma, jos rankingissa on 25 parhaan joukossa.
Skeittaus on viihdyttävä ja suosittu laji ja sen paikka on ehdottomasti olympialaisissa. Olympiakilpailujen kautta laji saa myös paljon uutta yleisöä, mitä Armantokin on korostanut.
Suomea edustamalla Armanto pääsi olympialaisiin. Tosin vaatimattoman menestyksen takia julkisuutta ei tullutkaan niin paljon kuin Armanto olisi toivonut.
Armantoa pidettiin Tokiossa yhtenä Suomen merkittävistä mitalitoivoista. Odotukset olivat Suomessa korkealla, mutta media osoittautuikin sutta huutaneeksi paimenpojaksi.
Armanto ei ollut parhaassa kunnossaan, joten jossiteltavaakin hänen menestysmahdollisuuksistaan jää. Mutta laji on kehittynyt paljon, kuten Armanto itsekin haastattelussa totesi.
Armanto on 28-vuotiaana skeittariksi jo vanha. Nuorempi sukupolvi, kuten Tokiossa mitaleita kahmineet nuoret japanilaiskilpailijat, ajaa hänen edelleen.
Olympiahopeaa parkissa voittanut Kokona Hiraki on vasta 12-vuotias. Kultamitalisti Sakura Yosozumi on 19-vuotias ja pronssimitalisti Britannian Sky Brown, jolle taivas on vain rajana, 13-vuotias.
Uusi sukupolvi jyrää. Suurella todennäköisyydellä voi ennustaa, ettei Armantolla ole mahdollisuutta voittaa mitalia Pariisin 2024 olympiakisoissa.
Skeittaus on toivottavasti tullut olympialaisiin jäädäkseen, kuten lumilautailu ja freestyle ovat jo tehneet talviolympialaisissa. Kiipeily, surffaus ja BMX-pyöräily ovat nekin hienoja uusia olympialajeja, joihin Suomelle toivoisi edustusta.
Teksti: Otto Palojärvi, Tokio
