Aleksander Barkovin poissaolo Leijonien olympiakiekkojoukkueesta Milano Cortinan 2026 kisoissa nakertaa suomalaisten menestysmahdollisuuksia tuntuvasti.
Barkov olisi ollut Leijonien kapteeni ja ykkössentteri. Hänelle ei löydy yhtä hyvää korvaajaa.
Toki Leijonilla on kovista senttereistä tarjontaa. Sebastian Aho, Roope Hintz ja Anton Lundell ovat kärkisentterit. Mutta Barkovin poissaolo on järisyttävä isku Leijonien mitalitoiveille.
Tilannetta voisi verrata Salt Lake Cityn 2002 olympiakisoihin. Puolisen vuotta ennen Salt Lake Cityn turnausta Saku Koivulla todettiin syöpä. Koivu ei tietenkään voinut osallistua olympialaisiin, mutta selätti sairautensa ja palasi tositoimiin jo seuraavana keväänä.
Salt Lake Cityssa Suomella oli kapeampi pelaajamateriaali kuin nyt. Antti Aalto nousi ykkössentteriksi ruokkimaan Teemu Selännettä.
Suomi putosi kisoissa puolivälieräottelussa. Kanada laitettiin koville, mutta vaahteralehdet voittivat 2-1.
Sotshin olympialaisista 2014 Saku Koivu jäi pois omasta tahdostaan. Mikko Koivu ja Valtteri Filppula jäivät kisoista sivuun loukkaantumisen takia ja Aleksander Barkov loukkaantui kisojen toisessa ottelussa.
Suomen ykkössentteriksi nousikin Selänteen ja Mikael Granlundin ketjuun Jarkko Immonen. Senjälkeen Suomi voitti Venäjän puolivälieräottelussa 3-1 ja pronssiottelussa Yhdysvallat 5-0.
Sotshia voi pitää Leijonille rohkaisevana esimerkkinä.
