
Sanoma julkaisi medioissaan keskiviikkona neljän Suomea Pariisin olympialaisissa edustaneen urheilijan avoimen kirjeen.
Kyseisessä kirjeessä Suomen yksilöhuippu-urheilun olosuhteita kritisoitiin tylysti. Olympiajoukkueen johto sai rajua kritiikkiä toiminnastaan olympialaisissa.
Nimettöminä pysyttelevät urheilijat totesivat, että urheilijat itkivät olympiakylässä ahdistuksesta. Suomen olympiapomoille urheilijoita tärkeämpää näytti olevan heidän perheidensä ja Olympiakomitean yhteistyökumppanien viihdyttäminen.
Urheilijat eivät tulleet nimillään esiin. Nimeltä he arvostelivat vain Suomen Pariisin olympiajoukkueen johtajaa Leena Paavolaista.
Joka tapauksessa purkausta voi pitää historiallisena. Olympiakomitean puolustuskeinot ovat vähissä, koska mitalisaldona Pariisista Suomelle tuli pyöreä nolla. Tulos huippu-urheiluun tuhlatuilla veronmaksajien kustantamilla miljoonilla on hävettävän huono.
Suomen Olympiakomiteasta on noin 20 vuoden ajan toisteltu mantraa ”urheilija keskiössä”. Nyt vuonna 2024 kirjeen julkaisseet urheilijat vaativat, että urheilija nostettaisiin keskiöön.
Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren uskottavuudelle urheilijoiden purkaus lienee kuolinisku. Vapaavuorta ei yksin voi syyttää Suomen urheilun pysähtyneisyydestä, mutta hänen nelivuotiskautensa ja on ollut selkeä epäonnistuminen.
Paavolaisen aika lienee ohi. Myös huippu-urheilupomo Matti Heikkinen lienee liipaisimella.
Olympiakomitean toimitusjohtajan Taina Susiluodon tehtävänä on pitää yllä suhteita yhteistyökumppaneihin ja pitää Olympiakomitea taloudellisesti voitollisena. Toimitusjohtajan vastuulla on myös putiikin julkisuuskuva.
Olympiakomiteassa Susiluoto siivosi kiitettävästi 2022 Mika Lehtimäen ahdistelukohun sotkuja. Nähtäväksi jää, kestääkö hän Pariisin mahalaskun tuoman haasteen.
Pariisissa Susiluoto syyllistyi tahattomaan komiikkaan. Hänen some-päivityksensä huokuivat positiivisuutta, vaikka samaan aikaan Suomen joukkueen urheilijat rämpivät päivästä toiseen ja touhun viime kädessä maksavat suomalaiset penkkiurheilijat vinoilivat somessa.
Positiivisuus on tietysti hyvä asia. Mutta samaan aikaan pitäisi muistaa, että Suomessa arvostetaan myös negatiivisten asioiden kertomista suoraan, kun sellaisen aika on. Suomessa ei eletä kuitenkaan kuin Neuvostoliitossa tai Putinin Venäjällä.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Karuja paljastuksia Suomen olympiajoukkueesta IS:lle – ahdistuksessa itkettiin