Alppihiihdon maailmancupin kausi oli suomalaisittain surullista katseltavaa. Vain kaksi suomalaislaskijaa saavutti maailmancupin pisteitä Elian Lehdon oltua pistetaulukossa 130:s ja Samu Torstin 150:s.
Naisten puolella yksikään suomalaislaskija ei saavuttanut maailmancupin pisteitä. Kauden päätyttyä kuultiin kaiken lisäksi uutinen, että Riikka Honkanen lopettaa uransa.
Honkanen voitti mitaleita nuorten MM-kisoissa. Aikuisten tasolla hänen urakehityksensä kuitenkin tyssäsi. Ura päättyi vain 24-vuotiaana.
Suomen toinen lupaus Rosa Pohjolainen ei kilpaillut tällä kaudella ollenkaan. Pohjolaiselta kausi jäi väliin loukkaantumisen takia.
Pohjolaiseen keskittyy yhä toivoa. Hänellä voisi olla potentiaalia nousta huipulle, mutta loukkaantumiset ovat pahasti häirinneet hänen urakehitystään.
Joka tapauksessa Suomen alppihiihdon kansainvälinen kilpailukyky on toistaiseksi taantunut 1980-luvun tasolle. Tuolloin tuli monille yllätyksenä, että Suomella oli alppihiihdossa edustaja Calgaryn 1988 olympialaisissa, kun Nina Ehrnrooth oli mukana.
1990-luvulla tapahtui hurjaa nostetta. Janne Leskinen, Kalle Palander, Sami Uotila ja Tanja Poutiainen tekivät läpimurtonsa kansainväliselle huipulle. Arvokisoissa Palander voitti 1999 MM-kultaa ja Poutiainen 2006 olympiahopeaa.
2010-luvulla taso sitten laski tasaisesti. Kausi 2022-23 oli pohjanoteeraus toistaiseksi.
Alppihiihdossa kansainvälinen taso on laaja. Suomessa harrastajapohja ei ole riittävän laaja eivätkä resurssit riitä maajoukkuetoiminnassa huippumaiden tasolle. Vastaavia ongelmia on Suomessa ampumahiihdossa ja mäkihypyssä.
On sinänsä omituista, ettei Poutiaisen ja Palanderin vetovoimaa osattu aikoinaan hyödyntää. Pudotus on ollut raju.
Teksti: Otto Palojärvi
Lue myös:Jukka Jalonen sanoi suorat sanat HIFK:n Ilari Melartin tempauksesta: ”Ei ollut kyllä fiksu temppu”
