Marko Anttilan erikoinen tarina – ei olisi itsekään uskonut Karjala-turnauksessa

Marko Anttilan ura Suomen jääkiekkomaajoukkueessa päättyi torstaina Leijonien hävittyä MM-kisojen puolivälieräottelun Kanadalle 1-4. Kolme arvokisakultaa voittanut Anttila lienee 2020-luvun tunnetuin jääkiekkoilija Suomessa.

Anttilaa pidettiin liian kookkaana jääkiekkoilijaksi. Hän piti unelmastaan silti kiinni ja unelmoi pääsystä maajoukkueeseen.

- Kun 6-vuotiaana aloitin jääkiekkoa, ei niitä NHL-pelejä paljoa näkynyt Suomessa. Mitä näkyi, olivat Juti-pumput sun muut. Maajoukkuepelit. Niitä pelattiin aika raakasti tuolla ulkojäillä ja kaikennäköisillä kentillä. Se oli lähellä sydäntä jo silloin. Tärkeä juttu, Anttila sanoi Kanada-ottelun jälkeen.

Vuonna 2009 Jukka Jalonen kutsui silloin Ilveksessä pelanneen 24-vuotiaan Anttilan maajoukkueeseen Karjala-turnaukseen. Tuolloin Anttila sanoi, että isona unelmana olisi pelata joskus MM-kisoissa.

Olisiko Anttila voinut 14 vuotta sitten uskoa, mitä tulisi maajoukkueessa saavuttamaan?

- En varmasti, heh. Totta kai siinä on monia vaiheita. Alkuun siinä yrittää pelata hyvin EHT-pelejä, että saisi tulla toistekin. Sitten siinä alkaa haistella MM-kisaportteja yhtäkkiä. Ja sitten onkin yhtäkkiä MM-kisoissa, hän vastasi.

Anttila pääsi MM-kisoihin 2013, olympiakisoihin sekä MM-kisoihin 2018 ja sitten uudelleen MM-kisoihin 2019, jolloin nousi kansallissankariksi iskettyään ratkaisevat maalit Leijonien voittaessa kultaa.

Ja sitten tuli 2021 MM-hopeaa. 2022 Mörkö oli voittamassa olympiakultaa ja MM-kultaa.

- Tietenkin viimeiset viisi vuotta ovat olleet mahtavaa aikaa. Olen saanut olla isossa roolissa. Olen nauttinut siitä tosi paljon, hän kiitteli.

Anttila halusi pelata vielä uransa kolmannet kotikisat ja mahtui vielä joukkueeseen. Päätös jättää Leijona-pelit tähän kevääseen kypsyi kisojen aikana.

- Kyllä se tässä kisojen aikana tuli lopullisesti, että nyt on aika siirtyä faniksi. Mietin sitä jo viime kesänä, mutta kesä meni hyvin ja kroppa tuntui hyvältä. Sitten lähdin syksyllä mukaan ja oli selvää, että yritän saada paikan täältä kotikisoista. Semmoinen tilaisuus, josta on vaikea jäädä pois.

Tulevana viikonloppuna 38 vuotta täyttävä Anttila ei päässyt NHL:ään, mutta maajoukkuepelit motivoivat häntä jatkamaan uraa kaudesta toiseen armottomasta työtahdista huolimatta.

- Tosi iloinen olen, että olen saanut näin pitkään ja näin monta maaottelua pelata. Mulla ei NHL:ään riittänyt, niin totta kai maajoukkue on ollut iso motivaattori, että olen näin nuoreksi vanhaksi saanut tehdä töitä ja tätä hommaa.

Anttilasta tuli 2019 Suomelle kansallinen ikoni. Jääkiekon ohella hän on esiintynyt erilaisissa oheistapahtumissa, joista niistäkin on nauttinut. Anttila korostaa arvostavansa erityisesti töitä lasten kanssa.

- Tää on niin loistava yhteisö. Huoltoryhmä, joukkueen johto ja kaikki. Ikävähän sitä tulee, ei siitä pääse mihinkään. Mutta se on normaalielämää. Olen saanut kokea niin paljon tunteita. Olen saanut olla ihmisten kanssa tekemisessä kaukalon ulkopuolella tuon kansallisen maskottihomman takia. Onhan siitä nauttinut myös. Tietenkin se kuluttaa vähän, mutta olen saanut olla erilaisissa tapahtumissa lasten kanssa tekemisissä. Maajoukkue on mahdollistanut sen. Olen nauttinut tosi paljon.

Kanada-ottelun jälkeen Anttila saikin osakseen arvoisensa seremonian kunniakierroksineen. Kansa hurrasi hänelle Nokia-areenalla seisaaltaan, vaikka tappio painoikin katsojien mieltä.

- Aika tyhjä olo oli penkillä, kun olisi halunnut olla viikonloppuna pelaamassa. Mutta kun tuli tommoinen yllätys, niin siinä meni sitten kaikki tunteet. Vaikea sanoa, minkälaisia tunteita oli. Vähän iloakin jopa oli. Ylpeä olen, että olen saanut pitää tuota paitaa päällä ja voittaa, ja toimia tossa joukkueessa.

Millaisen jäljen Anttila jättää Leijoniin?

- Ilmapiiriin toivottavasti sellaisen jäljen, että saa ja pitää olla oma itsensä. Saa olla joukkueen hyväksi. Pelistä nauttiminen ja sille heittäytyminen, mitä olen aina itse yrittänyt tehdä. Tämmöiset turnaukset vaativat aina pelirohkeutta. Voittaminen on aina pienistä asioista kiinni. Toivottavasti olen jättänyt jonkinlaisen jäljen.

Teksti: Otto Palojärvi, Tampere. Kuva: Jääkiekkoliitto

Lue myös: Jukka Jalonen ottaa kritiikin vastaan – ”Se kuuluu tähän ammattiin”