Tampereen Tappara tarjoili HIFK:lle rajun oppitunnin tänä keväänä SM-liigan välierissä. Tappara eteni välieräsarjasta täysin ansaitusti finaaleihin.
Tappara oli suurimman osan sarjasta niskan päällä ja teki pienet voittavat asiat hämmentävän hyvin.
Tapparan runko on pysynyt ihailtavalla tavalla kasassa vuodesta toiseen ja valmennuskin on pysynyt samana (tai lähes samana) jo vuosikaudet.
Jussi TapolajaJukka Rautakorpiovat viimeisen 10 vuoden aikana vuorotelleet Tapparan ohjaksissa ja pitkäjänteisyyden taso on ollut todella kovaa luokkaa. Tapparalaisuus on iskostunut runkopelaajiin vuosien varrella, mutta se on saatu iskostettu myös uusiin pelaajiin hämmentävän nopeasti.
Tappara on ollut vuosikaudet oikeanlainen sekoitus kokemusta ja nuoruuden intoa. Pitkäjänteisyys on antanut hyvän pohjan menestykselle.
Välierävastustaja HIFK:ssa tilanne on ollut toinen. Seuran edellinen mestaruus on vuodelta 2011. HIFK sai välieräsarjassa nähdä taas lähietäisyydeltä sen, mitä SM-liigassa pitkäjänteisen menestyksen rakentaminen tarkoittaa. Miltä se näyttää ja miltä se tuoksuu.
HIFK pelasi etenkin Helsingissä erittäinkin hyvin, mutta Tapparan voittamisen kulttuuri ja aivan viimeiseen asti hiottu pelitapa ja tietysti myös järkyttävän hyvä pelaajamateriaali olivat niin suuri kivimuuri, ettei siitä läpi päässyt.
HIFK meni eteenpäin omassaVille Peltosenjohtamassa projektissaan Peltosen toisella kaudella. Puolivälierien tappio vaihtui nyt mitalipeleihin. HIFK:ta voisi kivittää siitä, että se jäi jälleen kerran finaalien ulkopuolelle, mutta kovin mielekästä se ei ole.
On syytä muistaa, että lokakuussa HIFK oli hetken jopa koko SM-liigan viimeisenä. Nousu syksyn syvästä haudasta vuodenvaihteen jälkeen oli todella kova näyttö Peltoselta, hänen tiimiltään, pelaajilta sekä seurajohdolta. Seurajohdolta sen vuoksi, että se ei tehnyt sitä perinteistä suomalaista temppua ja laittanut valmennustiimiä pihalle siinä vaiheessa, kun oli todella vaikeaa. Voi toki aina spekuloida sillä, olisiko niin käynyt, jos päävalmentajan nimi olisi ollut joku muu kuin Ville Peltonen, mutta sekin on täysin turhaa jossittelua.
HIFK pelaa vielä pronssista, mutta riippumatta tuon ottelun lopputuloksesta, on HIFK valanut nyt hyvän pohjan Peltosen kolmannelle ja viimeiselle kaudella. HIFK on kasaamassa tietojen mukaan todella kovaa joukkuetta ensi kaudeksi. Tappara menee taas finaaleihin, mutta ensi kertaa pitkään aikaan sen tulevaisuus utuisampi. Kukaan ei vielä oikein tiedä, millainen on uusi Tappara. Isojen muutosten teko kun ei ammattilaissarjassa välttämättä naksahda kerrasta kohdalleen.
Kaikki vaiheet huomioon ottaen HIFK:n kaudesta voi antaa lopulta ihan hyvän arvosanan. Selvää on kuitenkin se, että jos tulos ei ensi vuonna parane, on vuoden päästä tämä samainen teksti jo huomattavasti kriittisempi. HIFK:n on pakko menestyä ensi kaudella.
Teksti: Ville Hirvonen
