Atleetin asiantuntija Ilkka Kontinaho arvioi videoblogissaan, että kestävyysjuoksussa saatetaan yhä käyttää veridopingia.
Ennen 2000-luvun alkua epon käyttö oli kestävyyslajeissa yleistä, kun kunnollista epo-testiä ei ollut. 2000-luvulla epon käyttäjiä jäi kiinni muun muassa hiihdossa ja pyöräilyssä sankoin joukoin.
Testit ovat tarkentuneet. Mutta silti veridopingia pidetään kestävyysurheilussa yhä ongelmana.
– Voittaako Alisa Vainio maratonilla mitaleja, mikäli veridoping saadaan kuriin? Tätä mieltä on Ingrid Kristiansen, jolta Vainio vei pohjoismaiden ennätyksen. Ingrid on vahvasti sitä mieltä, että veridopingia tapahtuu edelleenkin kestävyysurheilussa, toteaa Kontinaho.
Veridopingiin viittaavia käryjä tulee yhä.
– Tästä onkin todisteita. Naisten maratonin maailmanennätysnainen asetettiin kolmen vuoden kilpailukieltoon diureettien käytöstä. Todennäköisesti hän niillä peitettiin veridopingia, toteaa Kontinaho.
Mikroannostuksilla testeissä on mahdollista huijata.
– Urheilijoilla on käytössä biologinen passi, jolla ei tarkkailla aineiden käyttöä, vaan verestä muodostetaan pitkäaikainen profiili, jonka muutoksista voidaan päätellä, onko urheilija käyttänyt kiellettyjä aineita, Kontinaho toteaa.
– Urheilijoita epäillään mikroannostuksista, joissa urheilija ottaa pieniä annoksia dopingia, jolloin ne oikein ajoitettuina antavat merkittävän hyödyn, mutta kilpailutilanteessa tai harjoituskaudella eivät kuitenkaan tietyt raja-arvot ylity. Mikroannostelulla voidaan kenties hämätä testaajia, kun pysytään kuitenkin raja-arvojen sisällä, Kontinaho lisää.
