Atleetti pääsi tutustumaan suksihuoltotoimintaan Rukalla kulissien taakse.
Atomicin huoltorekan ovi käy tiuhaan. Ulkona urheilijat palaavat Suomen Cupin kisasta posket punaisina ja nappaavat telineistä suksipareja mukaansa kotimatkalle. Tallipäällikkö Mika Strömillä on hetki aikaa hengähtää – takana on päivä, josta hän tiivistää kaiken yhteen virkkeeseen:
– Meillä oli tänään hyvä päivä, meillä tuli podiumia sekä naisten että miesten kisassa ja suurin osa palautteista oli, että suksi oli todella hyvä.
Taustalla ei ole sattuma eikä yksittäinen onnistunut voitelu, vaan vuosien työ suksivalinnan, tallitoiminnan ja uuden fluorittoman ajan ymmärtämiseksi. Siksi tässä tarinassa pääosassa ei ole voidepurkki, vaan suksi – ja ihmiset, jotka valitsevat oikeat parit oikeille hiihtäjille.
Tallipäivä alkaa ennen auringonnousua
Kun kysytään, mitä huoltorekalla oikeastaan tapahtuu, Ström ei aloita voitelusta, vaan prosessista. Se alkaa joka kisapäivänä samalla tavalla, aikaisin.
– Me tullaan aamulla aikaisin ja esimerkiksi luistelusuksipäivänä meillä on kuviotestit ja luistotestit ja haetaan se paras luisto ja paras kuvio.
Aamu ei siis ala sillä, että jonkun suksi ”vain voidellaan”, vaan ladulla käytävällä järjestelmällisellä testillä. Ensin testataan pohjakuvioita – eli sitä, millainen hionta sukseen on tehty. Testissä etsitään tietenkin parasta luistoa: miten eri suksiparit ja pohjat käyttäytyvät juuri tämän päivän lumella ja lämpötilassa.
Vasta sen jälkeen siirrytään urheilijoiden henkilökohtaisiin suksiin.
– Sitten ruvetaan tekemään niitä urheilijoiden suksia ja urheilija käy testaamassa ja tuo parhaan suksensa tänne ja se laitetaan sitten kisakuntoon, Ström kertoo.
Tallitoiminta ei ole siis pelkkää voitelua, vaan jatkuvaa valintaa ja karsintaa, jossa jokainen pari pyritään suhteuttamaan lumeen, profiiliin ja urheilijan tuntemuksiin.
Suomen Cupin urheilija ei ole amatööri – 8–12 paria joka kelille
Huoltorekan ohi kulkee Rukan kaltaisena viikonloppuna sekä maajoukkuehiihtäjiä että Suomen Cupin tason urheilijoita, joilla ei ole maajoukkuestatusta, mutta jotka silti panostavat kalustoonsa tosissaan.
Kun Strömilta kysytään, kuinka monella suksiparilla tällainen Suomen Cupin urheilija yleensä liikkuu, vastaus yllättää monen harrastajan, – Se on keskimäärin tuommoinen 8–12 paria per tyyli.
Pelkästään perinteiselle tai vapaalle hiihtotavalle voidaan siis tarvita kymmenkunta paria. Ström ei puhu turhasta ylellisyydestä, vaan välinepakista, jonka avulla voidaan reagoida kelin vaihteluun. Valikoimassa on usein sekä uutta että vanhempaa suksikalustoa.
– Siitä yleensä löytyy, kun ne on varsinkin semmoista, jotka useamman vuoden on merkillä ollut, niin siinä kun on sitä vaihtuvuutta eri vuosilla, niin silloin yleensä kelialueeseen löytyy. Joskus hiihdetään vähän vanhemmalla suksella ja joskus uudella.
Suksi ei päädy rekan hyllyyn sattumalta
Kuntohiihtäjien puheissa on usein noussut esiin seuraavia kysymyksiä: Kuka nämä kymmenen suksiparia urheilijalle valitsee? Onko se urheilija itse, joku maahantuoja, vai valitaanko ne suoraan tehtaalta?
Ström vastaa hymyillen:
– Valinta tapahtuu niin, että mä olin nytkin kesä/syksyn kuukauden Altenmarktissa, Atomicin tehtaalla suksia valkkaamassa. Eli mä valkkaan kaikki Suomen hiihtäjien sukset tehtaalla.
Tallipäällikkö ei siis vain hoida voitelua ja rekkaa kilpailuissa, vaan käy henkilökohtaisesti tehtaan tuotantolinjan ääreen Itävallassa valitsemaan parhaat saatavilla olevat parit suomalaisille urheilijoille. Se tarkoittaa tuhansien suksien läpikäymistä, mittaamista ja arvioimista ennen kuin ne päätyvät yhdenkään hiihtäjän monojen alle.
Ammattikorkeakoulusta ei löydy suksen valinnan insinöörin koulutusohjelmaa, vaan tallipäällikön taustalla on yli kymmenen vuoden kokemus suomalaiselta suksitehtaalta. – Olen ollut töissä suomalaisella suksitehtaalla aikaisemmin, niin 16 vuotta vastasin siellä kisasuksien valkkauksista ja tallipäällikköhommista ja suksituotannosta.
Myös se, miten Ström kuvaa omaa osaamistaan, kertoo paljon tärkeistä asioista parhaimmin luistavien suksien valinnassa.
– Aika hyvä käsitys on siihen, miten sukseen vaikuttaa erilaiset materiaalit, muodot ja muut. Sitä kautta se (osaaminen) on tullut – tekemällä töitä.
Kun tallipäällikkö seisoo rekan lattialla suksiparien keskellä, hän ei katso niitä vain tämän viikonlopun kannalta. Hän tuntee, miten suksi on rakennettu, millaisia materiaaleja, profiileja ja pohjia on käytetty – ja mihin olosuhteisiin se aidosti sopii. Urheilijan tänään valitsema ”paras suksi” on usein tulos vuosia aiemmin tehdystä valinnasta tehtaan varastossa.
Fluorittoman ajan todellisuus: suksen merkitys on 85–90 prosenttia
Kun keskustelu siirtyy suksen merkitykseen suhteessa pohjakuviointiin ja voiteluun, Ström ei epäröi. Fluorittoman ajan myötä mittasuhteet ovat muuttuneet. – Nyt kun mennään fluoritonta aikaan, niin se suksen merkitys on kasvanut huimasti. Jos mä jotain prosentteja heitän, niin suksen merkitys on varmasti 85–90 prosenttia ja loppu 10 prosenttia on sitten voitelusta ja käsikuvioinnista, kautta hiontakuvioinnista, Ström kertoo.
Aikaisemmin fluoreilla pystyttiin tekemään isoja eroja voitelulla, vaikka suksi ei olisi ollut aivan täydellinen. Nyt tilanne on päinvastainen: jos runko, profiili ja pohja eivät ole kohdallaan, voitelulla ei voi pelastaa tilannetta.
Fluorittomuus on muuttanut tallin ajattelutapaa. Painopiste on yhä enemmän oikean suksen löytämisessä, sen pohjan ja hionnan sovittamisessa olosuhteisiin – ja voitelu on ”viimeinen silaus”, ei enää taikatemppu.
”Kaikilla merkeillä on hyviä suksia”
Kun vuosikymmeniä suksien kanssa työskennellyt tallipäällikkö saa kysymyksen, onko suksimerkeillä eroa muussakin kuin värissä ja sponsorisopimuksen koossa, vastauksessa kuuluu sekä kokemus että diplomatia.
– Sanotaan, että kaikilla suksimerkillä on hyviä suksia. Ja se, missä ne erot tulevat, niin tulee osittain pohjamateriaaleissa, suksen muodoissa. Ja, niin kuin sanoin, niin kaikilta merkeiltä löytyy hyviä suksia, Ström kuvaa eri merkkien eroja.
Rukan vaikeat kelit: nolla, plussa ja räntä
Lopuksi katse kääntyy siihen, mitä edessä on juuri nyt. Atomicin talli on Rukalla koko alkavan viikon testaamassa suksia maailmancupiin. Onko Ruka helppo paikka valita sukset, kun ladut ja lumi ovat suomalaisille tuttuja?
Ström ei suostu yksinkertaistuksiin, vaan toteaa, – Sinänsä se ei paikasta riipu, vaan se riippuu siitä kelistä.
Tällä kertaa keli näyttäytyy erityisen mielenkiintoisena – ja tallille haastavana, – Nyt näyttää aika mielenkiintoiselta Rukan maailmancuppiin kelit, kun se menee sinne nolla plus yhteen ja tulee räntää, niin ne on niitä semmoisia aika vaikeita kelejä, ammattilainen arvioi.
Nollan ympärillä pyörivä, räntäinen keli on tunnetusti vaikein yhdistelmä sekä suksen että voitelun kannalta. Lumi ei ole selkeästi pakkas- eikä vesikeli, vaan jotain niiden väliltä. Suksen täytyy toimia lumessa, joka on koko ajan muuntumassa, ja tallin on löydettävä sellainen hionnan ja rungon yhdistelmä, joka ei ala tökkiä tai ”tukehtua” vettyvään latuun.
Tässäkin tilanteessa tallin ydinosaaminen on sama kuin aina: testata, valita, karsia. Se, että tallipäällikkö on viettänyt syksyllä kuukauden tehtaalla valitsemassa suksia ja vuosia työn ääressä oppimassa, mitä erilaiset muodot ja materiaalit tekevät, konkretisoituu juuri tällaisissa keleissä.
Tallin hiljainen työ näkyy tulostaululla
Kun Ström jutun alussa toteaa, että ”meillä oli tänään hyvä päivä”, taustalla ei ole vain yksi onnistunut voitelu tai yksittäinen täsmäratkaisu. Se on koko tallitoiminnan onnistumisen mittari. Suomen Cupin palkintopallisijoitukset sekä naisten että miesten kisassa kertovat, että suksivalinnat, hionnat ja testiprosessi osuivat kohdalleen.
Tallin työ ei näy tv-kuvissa. Näkyvissä on vain lopputulos: urheilija, joka luottaa suksiinsa ja voi keskittyä hiihtämiseen. Ström kuvaa omaa oppipolkuaan yksinkertaisesti, – Se on tullut tekemällä töitä.
Kun urheilija astuu lähtöviivalle, hänellä on alla suksi, jonka tarina alkaa usein kaukana tehtaan varastossa ja jatkuu huoltorekan kautta ladulle. Ja silloin, jos kaikki on tehty oikein, voi tallipäällikkö päivän päätteeksi todeta tyytyväisenä:
– Suksi oli todella hyvä.
Haastattelu: Tuomas Kanervala
