Suomalaisten urheilijoiden kohtelu sosiaalisessa mediassa on viime aikoina herättänyt yhteiskunnallista keskustelua.
Hiihtäjä Vilma Nissinen kertoi Tour de Skillä, että hiihtää paljon mieluummin siellä kuin Vantaan Hakunilassa, jota kutsui Suomen Mogadishuksi. Nissinen pyysi sitten Hiihtoliiton tiedotteessa anteeksi, mutta sillä ei ollut enää merkitystä.
Somekeskustelu kävi kuumana. Poliitikot halusivat hyötyä tapauksesta ja lähinnä äärilaitojen edustajat käyttivät Nissisen kohua hyväkseen saadakseen julkisuutta.
Pekingissä 2008 trapissa olympiakultaa ampunut Satu Mäkelä-Nummela toteaa Atleetin haastattelussa pitävänsä urheilijoiden teilaamista somessa ikävänä asiana.
– Onhan se surullista. Ja se, että sanot jostain asiasta oman mielipiteesi, niin siihen tartutaan ja nostetaan siitä valtavalle jalustalle, Mäkelä-Nummela sanoo.
Suomessa on sananvapaus ja myös sananvastuu. Mutta julkisuudessa olevat urheilijat joutuvat valtavan ryöpytyksen kohteeksi, jos erehtyvät sanomaan jotain ”urheilujargonista” poikkeavaa.
– Sananvapaus on, ja sanot oman mielipiteesi, mutta sitten sinut teilataan ja olet täysin nolla sen jälkeen, toteaa Mäkelä-Nummela.
