RAINER STENIUS 1943–2014
Pituushypyn Suomen ennätystä 39 vuotta hallussaan pitänyt Rainer Stenius kuoli kotonaan Espoossa. Stenius oli syntynyt 19.3.1943, joten hän oli kuollessaan 71-vuotias.
Rainer Konrad (”Ranu”) Stenius oli Stadinkundi, jonka kerrotaan Näkinkujan kotiolympialaisissa hypänneen 13-vuotiaanapituudessa kovan tuloksen 513. Steniuksen tie vei kuitenkin Eläintarhanyleisurheilukentän sijasta läheiselle Haapaniemen kentälle pesäpallon pariin,jossa lajissa hän 1960-luvun alussa pelasi Työväen Maila-Poikien (TMP) mestaruussarjajoukkueessa.
Oikean lajin pariin Rainer Stenius – kuten niin moni muukin – joutuisattumalta. Harri Palmu muistaa hyvin, kuinka hän tapasi ensimmäisen kerranSteniuksen. Se tapahtui ”Eltsussa elokuun lopussa 1959, jolloin Rainertulitikku suussaan tuli meidän kolmiloikkaa treenaavien sekaan ja siitä vaanläskipohjakengillään hyppäsi 3-loikkaa yli 12,5 metriä, kun vähän kehotettiinkokeilemaan”.
Vaikka Stenius kävi ruotsinkielistä oppikoulua,onnistui Taipaleen Jaska saamaan hänet HKV:n jäseneksi. Harri Palmu kertoo,että ”Ranu oli varhaiskypsä. Suomen mestaruus P17-sarjan pituushypyssätuloksella 671 kesällä 1960 Olympiastadionilla oli lyhyen treenauksen tulos,sillä Rainerin kesä oli mennyt merillä tai järvillä, jolloin harjoitteluun olijäänyt vain vähän aikaa. Siellä sun täällä oli niin paljon muuta tekemistä”,muistelee Palmu kaveriaan.”Rainer ei tiennyt mitään askelmerkeistä.Otti vain vauhtia ja iski hirmuisella voimalla jäntevän jalkansa maahanupotetulle puulle, heilautti vartaloaan ja – antoi mennä”, on Oskar Reponenkertonut Steniuksen pituushyppyuran alusta. Vuonna 1959 ennätys parani jolukemiin 665, joka antoi Suomen poikien tilastossa sijan kaksi ja miestenkintilastossa tasaluvun 100.
Vahvan ponnistusvoimansa Stenius osoitti myös kolmiloikassa, jossa 16-vuotiaanasyntyi tulos 13.69. Runsaassa viidessä vuosikymmenessä sen on ylittänyt vainviisi samanikäistä HKV:n poikaa. Rainer teki tuloksen lähes kylmiltään.Seitsemän metrin rajan Stenius ylitti pituudessa ensimmäisen kerran Otahallinpm-kisoissa 1961 voittaen itsensä Jorma Valkaman. Tulevaa kehitystä hidastitosin se, että keväällä 1960 vioittunutta oikeaa polvea jouduttiin leikkaamaan.
Urheilijan joulu -lehdessä 1962 RainerStenius kertoo oman hyppytyylinsä löytymisestä seuraavaa: ”Nuortenmestaruuskilpailuissa 1960 Stadionilla oli sade piiskannut vauhdinottoradanonnettoman pehmeään kuntoon. Vain viimeiset 10 metriä ennen ponnistuslankkuaolivat jonkinlaisessa kunnossa. Niiden aikana oli vauhti yritettävä kiristäääärimmilleen. Tein niin ja hyppyjen pituudet kasvoivat kummasti. Ajattelin,että tuohan onkin hyvä kikka, sitä täytyy kokeilla toistekin.”
Hyvä kikka puri. Vuoden 1962 elokuu oli Rainer Steniukselle tapahtumia täynnä.Kuukauden alussa hän kilpaili ensimmäisessä maaottelussaan. Se oli vainB-maaottelu Ruotsin B-maajoukkuetta ja Tanskan A-maajoukkuetta vastaan, muttasaman vuoden myöhempiä tapahtumia ajatellen Steniuksella oli B-maajoukkueessaarvovaltaista seuraa, sillä kumppanina ja voittajanaan hänellä oli PenttiEskola. Viikko maaottelun jälkeen irtosi nuorten mestaruus hyvällä tuloksella768 ja edelleen viikko eteenpäin mentynä Stenius oli jo Suomen mestariLappeenrannan Kimpisellä tuloksella 775. Se tiesi EM-kisamatkaa Belgradiin.Itse kisoissa tuloksena oli hopeamitali ennen samalla tuloksella 785pronssimitalin hypännyttä Pentti Eskolaa. Stenius oli tällöin vasta 19-vuotias.
Kesäkuussa 1963 Steniuksen ennätys parani neljällä sentillä, mutta sen vuodenurheilemisen katkaisi hänen siirtymisensä Yhdysvaltoihin opiskelemaan.Seuraavana vuonna edessä oli olympiavuosi, mutta Steniuksen hyppäämistä vaivasipitkään takareiden revähdys. Syyskuun 2. päivänä Stenius hyppäsi Vaasassakuitenkin jo tuloksen 782. ”Se ei kuitenkaan riittänyt valitsijoille. Envaivautunut kyselemään, miksi minua ei valittu”, on Stenius todennut saamastaankohtelusta.
Ensimmäinen kahdeksan metrin hyppy tapahtuiSalossa 30.7.1965. Tulos 800 oli tosin myötätuulitulos, mutta viikkoa myöhemminKalevan kisoissa Jyväskylän Harjulla Steniuksen lento kantoi laillisissaoloissa 804, mikä sivusi Pentti Eskolan SE-lukemia. Keväällä 1966 vanhatnoteeraukset ylittyivät sitten selvästi, kun Stenius 6. toukokuuta hyppäsi LosAngelesissa 816 eli vain 19 sentin päähän ME-tuloksesta. 816 kesti Suomenennätyksenä huikeat 39 vuotta, kunnes Tommi Evilä rikkoi sen kahdella sentilläMM-kisojen 2005 karsintakilpailussa Helsingin Olympiastadionilla.
Vuoden 1966 menestyksiin kuuluu yhtenä uran arvokkaimmista saavutuksista NCAA:nmestaruus pituushypyssä. Lajin voittajien listalta löytyy ennen Steniustaseitsemän olympiavoittajaa – mm. lajin suuriin legendoihin kuuluva Jesse Owens– ja myöhemmiltä vuosilta toinen suuruus Carl Lewis.
Steniuksen sijoitus EM-Budapestissa 1966 jäi viidenneksi, vaikka hän vieläkolmen kierroksen jälkeen oli pronssissa kiinni. Stenius itse on kertonut, että”neljäs hyppyni ei missään nimessä ollut yliastuttu, vaikka se sellaiseksiliputettiin. Se olisi ollut voittohyppy.” Nykypäivän tuomaroinnilla javideoinneilla tulos olisi ehkä ollut toinen. ”Sen verran asia harmitti, ettäväänsin Nep-stadionin suihkut mutkalle”, tunnusti Rainer Stenius jälkikäteen.
Kovan ponnistusvoiman lisäksi Stenius omasi myös hyvän juoksunopeuden. Tästäovat osoituksena mm. edustustehtävät pikaviestin maajoukkueessa sekäpohjoismaiden ja Suomen mestaruus ja maan ennätys 4×100 metrin viestissä.
Vuosi 1967 jäi Steniuksen urheilu-uran viimeiseksi. Edellisenä vuotenahyppäämistä oli vaikeuttanut nilkkavamma, jota yritettiin korjataleikkauksella. Se epäonnistui eikä neljästä sen jälkeen tehdystä korjaavastaleikkauksestakaan ollut apua. Lyhyt, mutta komea urheilu-ura oli ohi.
Työskentely urheilun parissa jatkui silti.Rainerin, yksinhuoltajaäidin pojan, koulukäynti oli pysähtynyt lukion toiselleluokalle. Lahjakkuutta hänellä kyllä oli, sillä edessä oli neljän vuodenstipendi Los Angeles State Collegessa. Sen jälkeen Rainer Stenius väitteliUniversity of Oregonissa Eugenessa liikuntatieteiden tohtoriksi aiheenaanbiomekaniikka ja paneutui käytännön valmennustehtäviin. Väitöskirjan nimi oli Qualitative auditoryaction feedback in acquisition of a model motor act.
Vuonna 1997 tohtori Stenius palasi Suomeen ja toimimuutamia vuosia Suomen Urheiluliiton pituushypyn lajivalmentajana sekäkiekonheiton Suomen mestarin Mikko Kyyrön henkilökohtaisena valmentajana.
Steniuksen valmennusfilosofia oli suoraviivainen ja tuloshakuinen. ”Josharjoittelee oikein, tulokset paranevat. Jos harjoittelee vainharjoitellakseen, on parempi lopettaa. Niin lahjakkaita ihmisiä ei olekaan,jotka pienellä panostuksella tekisivät suuria asioita”, totesi hänLänsiväylä-lehden haastattelussa.Se oli rehdisti sanottu mieheltä,joka valtavilla lahjoillaan ja ilman henkilökohtaista valmentajaa raivasitiensä lähelle maailman huippua.
Seppo Martiskainen
