
Urheilupsykologi Mia Stellberg lähtee Suomen joukkueen mukana Normandian MM-kilpailuihin vastaten psyykkisestä valmennuksesta. Hän on mukana myös joukkueenjohdossa. Stellberg katsoo, että ratsastusurheilu on psyykkisesti vaativin kaikista olympialajeista.
– Yleensä kilpailija vastaa vain itsestään, mutta ratsastuksessa hevonen tuo mukaan ennalta-arvaamattoman elementin. Hevonen on puolet koko suorituksesta, elävä urheilukumppani, jonka käytöstä on usein vaikea ennakoida. Voit olla itse täydellisesti latautunut, mutta jos hevosella onkin huono päivä, mitä sitten?
– Ratsastajalta vaaditaan erityisen hyvää mielenhallintaa, sillä hevonen aistii hyvin tarkasti urheilijan tunnetilan: pelon, jännityksen tai innostuksen. Hevonen on pakoeläin, ja jos menet areenalle oman pulssisi lyödessä 170 , ratsusi ei varmasti ole rento ja luottavainen. Muissa lajeissa tarvittaessa keihään tai mailan voi vaihtaa sopivampaan eikä jalkapallo reagoi pelaajan tunnetiloihin.
Stellberg on toiminut Suomen Ratsastajainliiton maajoukkuetehtävissä urheilupsykologina viisi vuotta; sekä eri ikäryhmien edustusjoukkueiden valmennuksessa että tukena arvokisoissa paikan päällä. Stellberg on tehnyt työtä myös mm. jääkiekkoilijoiden ja yleisurheilijoiden kanssa. Urheilun ohella hän on erikoistunut psykoterapiaan sekä lasten ja nuorten psykologiaan. Toiselta ammatiltaan Stellberg on sipoolainen maanviljelijä ja hevostalouden moniosaaja, jolla on kokemusta jo 30 vuotta hevosten pidosta ja kasvatuksesta. Omaa kilpailukokemusta on karttunut valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa.
Hevosen rakentaminen gp-tasolle vie yleensä vähintään kuusi vuotta, työn ja sitoutumisen määrä on valtava. Mittavat ponnistukset voivat jäädä palkkiotta hevosen loukkaantuessa tai kun kapasiteetti ei riitäkään aivan huipulle. Joskus hevonen ei yllä parhaimpaansa yhden ratsastajan kanssa, mutta toisen eteen se antaa kaikkensa.
– Oma mielenkiintoinen tekijänsä on, että hevoset ovat hyvin erilaisia. Parhaassa kavioliitossa hevonen ja ratsastaja sopivat hyvin yhteen temperamenteiltaan. Erittäin taitava ratsastaja osaa myös kompensoida yhteensopivuutta hevosen mukaan, Stellberg sanoo.
Ratsastusurheilussa tavoitteenaon, että jokainen hevonen on ”happy athlete”.
– Ollakseen sitä hevonen tarvitsee kumppanikseen parhaan mahdollisen urheilijan parhaassa mahdollisessa mielentilassa. On äärimmäisen tärkeää, että ratsastajat pitävät huolta omasta hyvinvoinnistaan. Hyvinvoiva urheilija tekee hyviä tuloksia!
Kilpailua ei voita paras ratsastaja vaan paras kilpailija!
Ratsastusurheilussa on mukana paljon taitavia ja lahjakkaita ratsastajia. Kovimmalla tasolla menestykseen vaaditaan paljon enemmän, kokonaisvaltainen, huippuun viritetty suorituskyky sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla.
– Sitoutuminen, motivaatio ja keskittyminen ovat kaikessa olennaista. Paras kilpailija on kokonaisuus, joka koostuu useasta elementistä, kuten paineensietokyky, uskallus ottaa riskejä, lajikohtaiset taidot ja kyvyt, kuinka sietää pettymyksiä,kyky kerätä itsensä vastoinkäymisten jälkeen – kilpailuissa ja kotona! Huippu-urheilijat ovat hyvinkin erilaisia yksilöitä ja voittajan resepti vaihtelee myös lajikohtaisesti, se on aivan eri esimerkiksi koulu- ja kenttäratsastuksessa.
Suomen menestynein ratsastaja kautta aikojen, Kyra Kyrklund, on Stellbergin mukaan loistava esimerkki huippu-urheilijasta.
– Kyra on psyykkisesti vahva urheilija, joka käyttää paljon myös mentaalista harjoittelua. Hän uskoo lujasti omaan tekemiseensä, ja siinä on aina mukana punainen lanka. Hän ei ole vaikutuksille altis, vaan noudattaa omaa tapaansa myös arvokisoissa – toisin kuin kokematon kilpailija, joka helpommin antaa ympäristön vaikuttaa fokukseensa.
– Urheilijan epävarmuudesta kumpuaa paljon suoritusta haittaavia elementtejä, kuten epäröinti, muutokset viime hetkellä ja neuvon hakeminen vääriltä tahoilta. Mitä kokeneempi urheilija on, sitä enemmän hänellä on intuitiivista tietoa, jota hän osaa myös kuunnella.
Hyvä psyykkinen valmentaja tekee itsensä työttömäksi
Psyykkinen valmentautuminen on yksilöllistä urheilijan omista tarpeista lähtien. On tärkeää, että valmentaja pysyy rinnalla vasta- ja myötämäessä, sillä urheilija tarvitsee tukea myös vastoinkäymisissä, ei ainoastaan suoralla matkalla menestykseen. Kyseessä on pitkäkestoinen prosessi, joka käynnistyy yleensä vuoden, kahden pituisella vaiheella, jonka aikana urheilija oppii arvioimaan itseään objektiivisesti, tuntemaan vahvuutensa ja heikkoutensa.
– Lisäksi valitaan kaksi tai kolme asiaa, joissa lähdetään valmentautumaan. Kun urheilijan itsetuntemus kasvaa, samalla hänelle kehittyy kyky ja kapasiteetti valmentaa itseään. Hän pystyy esimerkiksi tunnistamaan ja hallitsemaan jännittymistään ja tuntee menetelmät, joita tarvitsee ollakseen parhaimmillaan. Tämän jälkeen minua ei tarvita enää kuin arvokilpailuissa. Tavoitteeni on oikeastaan tehdä itseni työttömäksi, Stellberg naurahtaa.
Suurin osa maajoukkueratsastajista on itsekin valmentajia, ja tarkoitus on, että psyykkisesti valmentautuessaan he saavat samalla lisää välineitä myös omaan työhönsä.
Pitkäkestoisen valmennustyön rinnalla oma tärkeä maailmansa on itse kilpailutilanne – vaativimmillaan arvokisatasolla, kuten MM-kilpailuissa.
– Kilpailuissa tavoitteena on flow-kokemus, jossa kaikki sujuu täydellisesti, suorituskapasiteetista saadaan irti kaikki mahdollinen, ollaan vahvasti läsnä ajassa ja paikassa ja hevonen toimii kuin ajatuksen voimalla. Suorituksen jälkeen flow-tilaa kuvataan usein lähes ylimaalliseksi, maagiseksi tunteeksi, Stellberg kertoo.
– Alisuoriutuminen on urheilussa yleinen ongelma, ja itse asiassa aika suuri todennäköisuus- pitää muistaa että suorittaminen omalla tasolla on jo hieno saavutus.
Ratsastus on yksilöurheilua, jossa joukkueen merkitys korostuu yleensä vasta arvokilpailussa, joita edeltää kamppailu joukkuepaikoista muita vastaan. Joukkueiden ryhmäytys on tärkeä osa Stellbergin työtä.
Yksilövalmennuksessa ratsastajilla on mahdollisuus henkilökohtaisiin keskusteluihin sekä suoritusta ennen että niiden jälkeen.
– Meillä lähtee MM-kisoihin tosi hieno porukka! Me suomalaiset voimme olla ylpeitä, että meillä niin monta hyvää ratsastajaa mukana. Joukkuehenki on jo nyt tosi hyvä, vaikka kilpailut eivät ole edes alkaneet. Kaikki kilpailijat ovat valmistautuneet antamaan kaikkensa, Stellberg iloitsee.
– Katsokaa televisiota, seuratkaa kisoja, eläkää mukana, hän kannustaa!