Suomen Ratsastajainliiton maajoukkueista, haastajaryhmistä ja aluetoiminnasta vastaavat valmentajat kokoontuivat Ypäjän Hevosopistolle maanantaista tiistaihin suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Samalla uudet valmentajat aloittivat tehtävissään.
Kokoontumisen puheenaiheena toistui 365-ohjelma, jolla tähdätään valmentautumisen kokonaisvaltaiseen uudistukseen. Se tarkoittaa tavoitteellisen ratsastajan arkivalmentautumisen laatua jokaisena päivänä ja kehittymistä nimenomaan urheilijana.
– Urheilija on valmennustoiminnan keskiössä, ja se pitää rakentaa palvelemaan häntä. Lajivalmennuksen ohella se tarkoittaa usean vuoden ura- ja kilpailusuunnitelmaa. Fyysisen ja henkisen valmennuksen ohella panostetaan muihin tarvittavin tukitoimiin, kuten esimerkiksi ravitsemukseen, eläinlääkintään, fysioterapiaan ja kengitykseen, liiton urheilujohtaja Aki Ylänne kertoo tiedotteessa.
Kokonaisvaltainen valmennus ottaa huomioon urheilijan yksilönä ja se toteutuu hyvässä vuorovaikutuksessa, jossa mukana ovat yhteistyössä liitto- ja vastuuvalmentaja sekä urheilijan lähipiiri.
Ratsastajien henkisestä valmennuksesta vastaa urheilupsykologi Mia Stellberg. Hän on ollut mukana arvokilpailuissa joukkueenjohdossa ja istuu myös kouluratsastuksen huippu-urheilun projektin, Top Dressage Finlandin, johtoryhmässä. Liikuntatieteiden maisteri, fysioterapeutti ja ammattivalmentaja Anne-Maarit Hyttinen on ottanut vastuun ratsastajien systemaattisen fyysisen oheisharjoitteluohjelman suunnittelusta ja testauksesta. Hänellä on tuoretta näkemystä tehtävään myös tekemästään esteratsastajan fysiikkatutkimuksesta.Valmennettavien valinnat ja eri ryhmiin jakaminen puhuttivat kokousväkeä.
– Valintakriteerit ja valmennusrenkaat pitää miettiä uusiksi tulevaisuudessa – ei niin, että pohditaan vuosi kerrallaan miten sinnitellään tuo kisa tai kootaan tietty joukkue. Sen sijaan pitäisi lähteä talkoisiin, joiden tuloksia juhlitaan kuuden tai kahdeksan vuoden kuluttua. Muuten mennään lyhytjänteisesti vuosi kerrallaan yksityiskohtia viilaten. Ryhmien valmentajille tulisi antaa iso vastuu ja valta tehdä ryhmistä sellaisia, joihin itse uskoo. Se ei ole välttämättä kahdeksan tämän päivän parasta, huippu-urheilun kehitysohjelmien asiantuntija Jorma Vertainen haastoi pohtimaan.
– Tässä lajissa ei edetä kilpailuissa, vaan lajissa ja lajin sisällä. Päädytään tuijottamaan senttimetrejä, hypätäänkö viisi tai kymmenen senttiä enemmän. Se ei kerro mitään siitä, miten etenee urheilijana ratsastuksessa, Etelä-Suomen alueesta vastaava estevalmentaja, itsekin huippuratsastajana meritoitunut Noora Forstén painotti.
Kokeiltu kotisysteemi kaikille käytännöksi
Uusina esteratsastuksen maajoukkuevalmentajina aloittavat nyt Sanna Backlund, joka vastaa nuorista ja junioreista sekä Marina Ehrnrooth, joka luotsaa poniratsukoita ja lapsiratsastajia.
– Minulla on tavallaan konsepti toteutettuna jo useampia vuosia kotona, ja systeemi on todettu hyväksi myös tuloksellisesti. Se vastaa myös hyvin liiton hakemaa tahtotilaa. Meillä valmennettavia on ollut 4-6 ratsastajaa, nyt maajoukkuetoiminnassa määrä nelinkertaistuu, Backlund kertoo.
Backlundilla on oma kilpatalli ja valmennuskeskus Janakkalassa. Hän on aktiivinen ja menestyksekäs kilparatsastaja, jolla on myös valmentajan tutkinto taskussaan.
– Tämä 365 on ydinasia. Suunnitelmallisuus ja punainen lanka, jotka kantavat läpi päiväharjoittelun. Esimerkiksi meillä on tallin seinällä taulu, jossa lukee viikkosuunnitelma ratsastajille ja hevosille. Tiedän mitä jokainen ratsastaja ja hevonen tekevät päivittäin, mikä toimii, mikä ei, ja onko esimerkiksi henkilökohtaisia asioita, jotka vaikuttavat tekemiseen.
– Samaa visiointia on tarkoitus rakentaa maajoukkuetoimintaan. Ja saada urheilija, vastuuvalmentaja ja taustajoukot, kuten perhe ja hevosenomistaja, puhaltamaan kaikki yhteen hiileen. Yhteydenpito on tärkeää, pitää olla selkeästi enemmän tietoinen puolin ja toisin. Periaatteessa aion tavata jokaisen maajoukkuelaisen kotiolosuhteissa ja keskustella saman pöydän ääressä koko tiimin kanssa.
Myös yhdessä tekemiseen puhalletaan uutta henkeä
– Isoin haaste liittyy tiimihengen nostamiseen – usein jopa lajiosaamiseltaan heikompi joukkue pärjää paremmin, kuin tiimin, jolla on huono henki. Yhteishengestä saadaan voimavaraa omaan suorittamiseen.
Backlund haluaa kohdentaa valmennustoiminnan painopisteitä uusille urille.
– Kahdeksan tuntia maajoukkuevalmennusta Ypäjä-hallissa ei tuo lisää monenkaan valmennussysteemiin. Ratsastajilla on omien vastuuvalmentajiensa kanssa se puoli aika hyvissä kantimissa nykyään. Liittovalmennuksen pitää olla koordinoivaa, suunnitella kautta ja perustua yhteydenpitoon ratsastajan oman valmentajan kanssa.
– Ja sitoutumisen aste puolin ja toisin pitää olla kaikille selvä. Haluan haastaa urheilijat ajattelemaan, että haluamme viedä koko lajia eteenpäin uusille vesille. Se on kaikkien intressi. Muutoksia haetaan, ja tulokset nähdään 4-6 vuoden jälkeen, kun se tuottaa tasaisempaa tulostasoa.
Marina Ehrnrooth on myös menestyvä kilparatsastaja ja valmentaja, varsinaiselta ammatiltaan hän on liikunnanohjaaja.
– Ponitasolla ollaan useammin aika alkutaipaleella, ja on erittäin tärkeää opettaa ratsastajille ja taustajoukoille koko managementia. Kerran viikossa valmentautuminen ei riitä. Jos hakeutuu maajoukkueeseen, toiminnan on oltava kokonaisvaltaista ja systemaattista, suunnitelma ja ajatus selvinä jo pidemmälle ajanjaksolle.
– Ne, jotka tulevat maajoukkuetasolle, haluavat kehittyä urheilijoina. Menestyäkseen pitää olla tarpeeksi motivoinut ja pitkällä taidoissa, lisäksi tarvitaan riittävän tasoinen poni sekä taustatuki kuntoon – niistä muodostuu se koko paketti, jolla voi tavoitella unelmia.
