Remu Raitanen pääsi kauden aikana kokemaan Slovakian ja Islannin erilaisen koripallotavat ja -kulttuurit. Vuosi oli Raitaselle kaikkinensa antoisa.
Pari edelliskautta Espanjan LEB Orossa pelannut Raitanen suuntasi kohti uusia tuulia tällä kaudella, kun hän teki kesällä sopimuksen slovakialaisen Prievidzan kanssa.
Raitanen ehti olla Slovakiassa joulukuuhun saakka. Sinä aikana hän tilastoi Slovakian liigassa 12,6 pisteen ja 5,2 levypallon tilastoilla. FIBA Europe Cupissa tilastot näyttivät 5,1 pistettä ja 3,0 levypalloa.
– Pelit menivät vähän ailahtelevasti. Välillä pelasin lähes täysiä pelejä ja välillä sitten 15 minuuttia. Sitten seura ilmoitti, että aikovat vähän kierrättää ulkomaalaispelaajia ja antoivat minulle luvan alkaa etsiä uutta joukkuetta, Raitanen avaa Koripalloliiton tiedotteessa.
Raitasen ei tarvinnut etsiä seuraa pitkään, kun islantilainen Keflavik tarjosi sopimusta. Ero niin maantieteellisesti kuin koripalloilullisesti oli iso Slovakiaan verrattuna.
– Olihan Islanti aika erilainen paikkana Keski-Eurooppaan verrattuna ja myös koris oli hyvin erilaista. Slovakiassa pelattiin enemmän joukkuepeliä ja oli tosi fyysinen sarja. Siellä annettiin hakata käsille eivätkä tuomarit viheltäneet mistään. Islannissa puolestaan otettiin heti kaikki pois. Koris oli sellaista vähän kaoottista ”run’n’gun” -peliä, jossa oli maksimivapaus tehdä mitä haluaa.
– Maanahan Islanti on todella hieno ja uniikki. Voisin mennä joskus takaisin sinne ja siihen on vielä tsäänssi. Se oli suomalaiselle kiva paikka, kun kulttuuri oli samantyyppinen ja kaikki puhuivat englantia.
Islannissa Keflavik taisteli tiukasti paikasta pudotuspeleissä ja pääsi lopulta viimeisenä joukkueena mukaan. Se taipui puolivälierässä runkosarjan voittaja Tindastollille suoraan 0-3.
Kokonaisuudessaan kaudesta jäi Raitaselle hienoja kokemuksia.
– Slovakiassa kohokohta oli varmasti europelit. Kun Bilbao tuli pelaamaan, niin yleisöä oli niin paljon, että se pursui yli. Se oli Prievidzan kovin vastustaja vuosikymmeneen ja Bilbaohan lopulta voitti kilpailun.
– Islannistakin löytyi fanikulttuuria ja intohimoa. Pelasimme pudotuspeleissä Tindastollia vastaan, joka on pienestä parin tuhannen hengen kalastajakylästä ja siellä oli hallissa 1500 ihmistä ja ihan täynnä. Tällaiset kokemukset ovat tietenkin koripalloilijalle hienoja, kun pääsee pelaamaan sellaisessa hornankattilassa joka on täynnä ja jossa on fiilinkiä.
Islannin liiga tunnetaan sarjana, jossa vauhtia on usein enemmän kuin järkeä ja pelaajilla on käytännössä aina vihreä valo heittää, jos paikka tulee. Se sopi hyvin heittovoimaiselle Raitaselle.
Raitanen uurasti kentällä keskimäärin reilut 23 minuuttia ottelua kohden heittäen keskimäärin kahdeksan kertaa ottelussa. Pistekeskiarvoksi muodostui 13,5 ja tilastot karttuivat myös 6,7 levypallolla ja 2,5 syötöllä.
– Kentän ulkopuolella seura piti todella hyvää huolta eikä tarvinnut stressata mistään ylimääräisestä. Sarjana Islannin liiga on ehkä vähän enemmän pointtipainotteinen liiga. Jos on vapaana, niin saa heittää. Pikkaisenkin kun näkyy päivänvaloa, niin voi heittää eikä kukaan ihmettele sitä.
– Se on heittävien pelaajien liiga. Jos olet vaikka heittänyt viisi ensimmäistä kolmosen yritystä ohi, niin voit silti jatkaa heittämistä ilman, että valmentaja alkaa kysellä mitä ihmettä teet. Välillä kaipasi ehkä hieman sellaista kuria ja varmasti vaikea sarja sellaiselle, joka kaipaa sitä. Se pitää mielenkin kepeänä, kun pelin prioriteetti on se, että pidetään hauskaa. Ympäristökin oli sopiva ja hyvät olosuhteet, Raitanen kuvailee.
Vaikka Raitanen väläytteli mahdollisuutta pelata tulevaisuudessakin Islannissa, niin verkot ovat vesillä joka suuntaan.
– Toivottavasti löytyisi joku hyvä ja sopiva paikka. Mikään ei ole poissuljettu tällä hetkellä. Parasta mahdollista paikkaa haetaan ja katsotaan sitten kesällä mikä on tilanne. Tällä hetkellä kaikki on vielä auki, Raitanen paljastaa jatkokuvioistaan.
