Suomessa on viime päivinä voivoteltu yleisurheilumaajoukkueen heikkoa menestystä Tokion MM-kisoissa.
Yhtään suomalaismitalia ei tullut. On puhuttu katastrofistakin.
Todellisuudessa menestys ei ollut juuri heikompaa kuin edellisissä MM-kisoissakaan. 2010-luvulla mitalit ovat MM-tasolla Tero Pitkämäen varassa, joka voitti 2013 keihäshopeaa ja 2015 pronssia.
Wilma Murto palautti suomalaiset MM-mitalikantaan 2023. Hän saavutti seiväshypyssä pronssia.
EM-kisoissa suomalaiset ovat saavuttaneet 2020-mitaleja. Muistissa ovat Topi Raitasen ja Murron kultamitalit vuodelta 2022. Oliver Helander heitti 2024 keihäässä EM-pronssia.
Eurooppalaisten tilastossa suomalaiset olisivat voittaneet Tokiossa kaksi kultamitalia. Silja Kosonen oli paras eurooppalainen moukarinheitossa ja Alisa Vainio paras eurooppalainen maratonilla.
Jos Kosonen ja Vainio ensi vuonna Birminghamin EM-kisoissa voittavat kultaa, ei kukaan puhu suomalaisen yleisurheilun kriisistä. Media keskittyy ”vessavideoidensa” ohessa Euroopan mestareiden hehkutteluun ylisanoja säästelemättä.
