Suomalainen mäkihyppy romahti 2010-luvun alussa, eikä ole elpynyt. Janne Ahosenkin huippuvuodet alkavat olla kohta kaukaista historiaa.
Keski-Euroopan mäkiviikolla suomalaishyppääjistä vain Antti Aalto on tämän kauden kahdessa ensimmäisessä kisassa päässyt toiselle kierrokselle. Aalto oli Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenkisassa 28:s.
Suomessa media voivottelee suomalaisen mäkihypyn tilaa vuodesta toiseen. Mutta hyppääjien arvosteleminen on kohtuutontakin. Media voisi ottaa huomioon mäkihypyn valtavan evoluution.
Matti Nykäsen aikoina 1980-luvulla mäkihyppääjien taso vaihteli maailmancupin tasolla paljonkin. Mutta 1990-luvulla mäkihyppääjät tienasivat palkintorahoina jo isoja summia. Niiden myötä lajin urheilullinen taso meni valtavasti eteenpäin.
Maailmancupin kisoissa ei niin sanottuja ”huonoja hyppääjiä” enää ole. Kisoihin pääsee karsinnoista 50 kovan luokan hyppääjää.
Vilho Palosaari voitti pari vuotta sitten nuorten maailmanmestaruuden. Hänellä on ollut sen jälkeen vaikeuksia hyppynsä kanssa, mutta fakta on, että nuorten maailmanmestari ei nykyajan mäkihypyssä heti nousekaan huipulle. Kansainvälinen taso on niin kova.
Antti Aalto ja Niko Kytösaho ovat jo vuosia olleet kovan luokan kansainvälisiä hyppääjiä. Heidän sijoituksensa vaihtelee tasaisissa kilpailuissa 15-40 välillä.
Ero kärkeen on ponnistuksessa ja lentämisessä hyvin pienestä kiinni. Maailman eliitti tekee ne pienet asiat Aaltoa ja Kytösahoa hitusen paremmin ja saa tarvittavan eron.
Suomalaisen mäkihypyn renttumeiningin historia on värikästä. Hemmo Silvennoinen voitti Garmisch-Partenkirchenissä 1956, vaikka oli ryypännyt edellisen yön oluttuvassa vuoden vaihtumista juhlien ollen vielä kännissä. Ja Nykänenkin saattoi voittaa kisoja 1980-luvulla krapulassa.
Nykyään renttuilua ei mäkihypyssä kilpailukauden aikana juuri ole. Lajista on tullut niin kovaa huippu-urheilua. Nykänen ei urheilu-uransa elintavoilla pärjäisi.
Suomi kärsii mäkihypyssä vähäisestä harrastajamäärästä. 40 vuotta sitten SM-kisoissa 40 parasta pääsi toiselle kierrokselle. Nykyään SM-kisoissa on mukana kolmisenkymmentä hyppääjää.
Mäkihypyn suurmaissa, kuten Itävallassa ja Saksassa harrastajia on moni verroin enemmän. Harrastusolosuhteet ovat siellä aivan eri sfääreissä Suomeen verrattuna. Lahjakkuudet saavat tarvitsemansa tuen ja kovempi keskinäinen kilpailu vie junioreita eteenpäin.
Jos Nykänen olisi nyt 18-vuotias, ei hänellä olisi läheskään yhtä helppoa tietä huipulle kuin 1981. Mäkihypyn urheilullinen taso on niin paljon kovempaa.
Otto Palojärvi
